1. Perhoskorennot (Libelloides sp.)

Aiemmin olin nähnyt perhoskorentoja ainoastaan valokuvissa. Kroatiassa olin paahteisella niityllä kukkalan päällä, jossa näin perhoskorentoja ensimmäistä kertaa. Aluksi olo oli hämmentynyt, oliko kyseessä sudenkorento vai perhonen. Perhoskorennot kuuluvat verkkosiipisten lahkoon sijoitettuun pöllökorentojen heimoon. Perhoskorentojen kokoluokka oli mielikuviani huomattavasti pienempi. Myös lentotapa oli yllättävä. Otusten siivet ovat asettautuneet kuin hävittäjälentokoneella ikään, mutta nopeutta ne eivät takaa. Lento on hyvin hidasta, punatäpläperhosten kaltaista liihottelua. Perhoskorennot eivät myöskään lentäneet pitkiä matkoja, joten niitä pääsi valokuvamaan luonnollisessa ympäristössä verraten helposti, joskin useimmat yksilöt lähtivät lentoon juuri kun olin pääsemässä tarpeeksi lähelle lyhyellä objektiivillani. Ilokseni löysin samalta paahteiselta niityltä kahtakin eri lajia perhoskorentolajia. Sittemmin niitä näkyi muuallakin muutamia yksilöitä.

Libelloides lacteus -perhoskorento.

Libelloides macaronius -perhoskorento lepoasennossa. Sama laji on myös kirjoituksen aloituskuvassa.

2. Hämähäkkijuoksiainen (Scutigera coleoptrata)

Hämähäkkijuoksiainen on ollut lukuisia vuosia yksi toivelajeistani. Laji on kotoisin Välimeren alueelta, mutta se on levittäytynyt laajemmalle alueelle ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Periaatteessa laji voisi tulla vastaan myös Suomessa, vaikkei se luonnonvaraisesti kykene selviämään talvesta. Kroatiassa ensimmäinen yksilö tuli vastaan kiven alta. Lajista ei kertakaikkisesti voi erehtyä sen nähdessään, mutta kuumottavia hetkiä sai viettää ennen kuin tämän supernopean juoksijan sai pyydystettyä purkkiin. Sittemmin majoituspaikan parvekkeen katossa kipitti kiven alta löytynyttä yksilöä kookkaampi hämähäkkijuoksiainen. Lajille ominaista on löytää se ihmisasumusten läheltä. Englanniksi sitä kutsutaankin kotijuoksiaiseksi (The house centipede). Hämähäkkijuoksiaisten käsittelyssä on hyvä olla varovainen, sillä ne ovat lievästi myrkyllisiä ja voivat puraista kivuliaasti.

Hämähäkkijuoksiainen on kuin pitkäjalkaisen hämähäkin ja juoksijalkaisen yhdistelmä.

Hämähäkkijuoksiaisen leuat eivät ole kovin suuret, mutta se voi puraista sormeen kivuliaasti. Käsittelyä on siis syytä välttää.

3. Pallotuhatjalkainen (Glomeris pulchra)

Pallotuhatjalkaisia näin ensimmäistä kertaa jo vuotta aiemmin Montenegrossa. Silloin niiden ulkonäkö johdatti minut pahemman kerran harhaan ja luulin niiden olevan pallosiiroja. Pallotuhatjalkaisten muoto on hyvin erehdyttävä ja häirittäessä ne käpertyvät samanlaiseksi keräksi. Lajeja tuli nähtyä ilmeisesti useampia. Suomessa pallotuhatjalkaisia ei esiinny, mutta ne ovat hyvin yleisiä Välimeren alueella. Niitä saattoi löytyä saman kiven alta useampia yksilöitä.

Glomeris pulchra -pallotuhatjalkainen muistuttaa erehdyttävästi tavallista kirjavampaa siiraa.

Häirittäessä pallotuhatjalkaiset kiertyvät tiukalle kerälle, jolloin ne muistuttavat enemmän kasvien siemeniä.

4. Kiiltokuoppakauniainen (Chrysobothris affinis) ja muut jalokuoriaiset

Jalokuoriaiset olivat kovakuoriaiskreivi Mannerheimin lempihyönteisheimo. On suorastaan harmillista, kuinka vähän tämän upean heimon lajeja esiintyy Suomessa, vaikka maailmanlaajuisesti se on yksi lajirikkaimmista. Tämän pystyy hyvin toteamaan Välimerellä, sillä jalokuoriaisia tuli vastaan päivittäin runsaasti. Useimmat olivat väritykseltään kirkkaan metallinhohtoisia. Majoituspaikkamme uima-altaalta löytyi tämä verrattaen väritön kiiltokuoppakauniainen. Alla myös muita vastaantulleita jalokuoriaisia.

Kiiltokuoppakauniainen, Chrysobothris affinis. Vaikka lajilla on suomenkielinen nimi, ei sitä esiinny maassamme.

Toinen esimerkki jalokuoriaisista. Laji on Capnodis tenebricosa. Yksilöitä näkyi muutamia kotiinlähdön lähestyessä. Ne olivat kenties juuri aikuistuneet ja parvelilivat löytäkseen suvunjatkajan.

Anthaxia passerinii -jalokuoriainen. Suku on todella laaja ja pitää sisällään lukemattomia metallinhohtoisia lajeja, Faunaeur tuntee yli 170 lajia tai alalajia. Suomessa esiintyy kaksi tumman pronssin väristä lajia.

5. Kirjosiilikäs (Arctia villica)

Kirjosiilikkäitä näkyi niin ikään vuotta aiemmin Montenegrossa. Kokonsa ja värityksensä puolesta niitä ei voi olla havaitsematta. Useissa paikoissa perhoset lepäilivät päiväsaikaan näkyvillä paikoilla. Värit viestivät myrkyllisyydestä tai pahanmakuisuudesta, jonka vuoksi saalistajat jättävät ne rauhaan. Otin yhden yksilön purkkiin kuvatakseni sitä hetkeä myöhemmin, mutta perhonen ehti munia purkkiin. Munista kuoriutui pian toukkia, jotka toin mukanani Suomeen ja kasvatin vähän isommiksi. Luovutin perhosentoukat lopulta kokeneemmalle kasvattajalle, mutta niille taisi käydä vahinko ennen aikuistumista.

Arctia villica -siilikäs on vaikuttavan näköinen levittäessään siipensä.

Naaras muni purkkiin helmenhohtoisia munia.

Arctia villican toukat ovat moniruokaisia, Suomessa niille kelpasi erinomaisesti vadelman lehdet.

6. Pallokki (Steatoda paykulliana)

Suomessa elää sisätiloissa hyvin yleisenä helposti tunnistettava pilkkupavukki. Kroatiassa alikulkutunnelin kivimuurin koloissa asusti tätä huomattavasti suurempia, samaan sukuun kuuluvia pallohämähäkkejä. Pyydystin yhden yksilön kuvattavaksi majoituspaikassa. Se oli suunilleen saman kokoinen kuin kotimaiset aitoristikkimme, ellei vähän isompikin. Synkkä olemus ja kirkuvan punainen varoitusväri sai suhtautumaan hämähäkkiin erityisellä kunnioituksella, varsinkin kun en vielä kuvaushetkellä ollut osannut sanoa sen lajia. Väritys muistuttaa hieman mustaaleskeä, mutta yhtä myrkyllisiä Steatoda -suvun hämähäkit eivät ole. Niitä nimitetään yleisesti valeleskiksi.

Steatoda paykulliana -pallohämähäkki on huomattavan suurikokoinen ja roteva. Ruumis voi olla 12 mm kokoinen ja raajat ovat pidemmät kuin pallohämähäkeillä yleensä.

Pilkkipavukki, Steatoda bipunctata, on yleinen sisätiloissakin tavattava laji. Sen ruumiin pituus jää 7 mm:iin. Raajat ovat myös selvästi lyhyemmät kuin S. paykullianalla, vertaa erityisesti takimmaisia raajoja.

7. Luteet

Kroatiassa tuli löydettyä valtavasti itselle uusia ludelajeja. Erityisen hyvin mieleen jäivät pienet siemeniä muistuttavat ”nokikeijut” (nimikäännös englannista). Coptosomat elävät palkokasveilla ja niitä löytyi muutamia matalaa, ruohikkoista niittyä haavimalla. Kroatiassa vastaan tulleet yksilöt olivat Coptosoma scutellatum -lajia.

Toisella kertaa kiipesimme jyrkkää rinnettä kohti näkemäämme luolansuuta. Rinne oli täynnä erilaisia hepokatteja. Toisinaan ylöspäin päästäkseen joutui kiipeämään ikään kuin seuraavalle rinnetasolle. Yhdellä kerralla noustessani näin kasvojeni edessä nurmikossa erikoisen näköisiä luteita, joita en äkkiseltään osannut sijoittaa mihinkään heimoon. Myöhemmin selvisi, että nämä pähkinää tai tammenterhoa muistuttavat Ventocoris rusticus -luteet kuuluvat typpyluteisiin.

Coptosoma scutellatum -lude on erikoisen näköinen söpö pikku pallero.

Ventocoris rusticus -lude muistuttaa etäisesti tammenterhoa tai irronnutta kävyn suomua.

8. Skorpionit

Kuten Montenegrossa, myös Kroatiassa täytyy olla varovainen kun kääntelee kiviä tai raottelee lahopuiden kaarnoja. Piilossa voi olla käärmeitä tai skorpioneja. Eurooppalaiset skorpionit ovat verraten pieniä, eikä niistä ole ihmisille merkittävää vaaraa. Pistos ei välttämättä ole hyttysenpistoa vakavampi. Siitä huolimatta aina kun skorpioneja tuli vastaan tai niitä kuvasi, oli parempi noudattaa tavanomaista tarkempaa huolellisuutta. Skorpionien lajeista ei itselläni ole tietoa, mutta ilmeisesti ainakin ”pieniksi puuskorpioneiksi” nimettyä Euscorpius-sukua esiintyy Euroopassa laajalti.

9. Rukoilijasirkat

Skorpionien lisäksi myös rukoilijasirkat muodostavat lajiryhmän, jota mielellään tapaisi myös Suomessa. Välimeren alueella niitä on runsaasti. Montenegrossa tuli vastaan suurikokoisia liuskarukoilijasirkkoja, mutta Kroatiassa täytyi tyytyä pienempikokoisiin lajeihin. Niiden seuraaminen läheltä on koosta huolimatta mitä mielenkiintoisinta.

Liuskarukoilijasirkka-laji (Empusa fasciata).

Ameles -suvun rukoilijasirkkakoiras (mahdollisesti A. spallanzania).

Ameles -suvun rukoilijasirkkanaaras (mahdollisesti A. spallanzania).

Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.