Sanna-Mari Kunttu on Kemiönsaarella asuva ympäristösuunnittelija ja eräopas, joka työskentelee luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön parissa. Kunttu saa luonnosta elinvoimaa, ja haluaa siksi toimia luonnon hyväksi ja kannustaa myös muita liikkumaan ja retkeilemään luonnossa. Hänen mielestä huonoa retkisäätä ei ole - on joko hyviä tai mielenkiintoisia kelejä. Luonto tarjoaa hyvinvointia ja unohtumattomia elämyksiä ympäri vuoden, ja vuodenaikojen vaihteluissa piilee oma viehätyksensä. Sydämensä Kunttu on menettänyt retkimelonnan ja retkiluistelun myötä Saaristomeren ulkosaariston viimeisille luodoille. Tässä blogissa keskitytään retkeilyyn niin maalla kuin merellä.
Kun puhutaan pyörämatkailusta, monelle tulee mieleen kesäinen auringonpaiste ja useamman päivän kestävä eteenpäin menevä reissu. Mutta pyörämatkailla voi myös toisin, vaikkapa vain päiväretkiä yhdestä tukikohteesta tehden ja ihan ympäri vuoden!
Teksti: Sanna-Mari Kunttu
Kun puhutaan pyörämatkailusta, monelle tulee mieleen kesäinen auringonpaiste ja useamman päivän kestävä eteenpäin menevä reissu. Mutta pyörämatkailla voi myös toisin, vaikkapa vain päiväretkiä yhdestä tukikohteesta tehden ja ihan ympäri vuoden!
Kun varasin kalenteristani viikon reissun Ahvenanmaalle hyvissä ajoin keskellä syksyn harmautta, mietin mielessäni kimaltavia jääkenttiä ja lumihankia. Niin ei tietenkään käynyt, vaan luonto päätti toisin. Maa oli musta ja sääennuste näytti pääosin plusasteita.
Varasin majoituksen Maarianhaminan keskustasta. Suunnitelmana oli tehdä yhdestä pisteestä päivittäin retkiä maksimissaan 30 kilometrin säteellä oleville luontopoluille. Liikkuminen tapahtui pääosin polkupyörillä, sillä tuon säteen sisään osui lukuisia mielenkiintoisia luontopolkuvaihtoehtoja. Viiden pyöräilypäivän aikana ehdimmekin koluta kokonaisuudessaan kahdeksan merkittyä reittiä. Yhtenä päivänä teimme poikkeuksen, ja autoilimme saaren halki tutustumaan Getan suunnalle neljään luonto- ja kulttuuripolkuun.
Matkalla Järsön ja Nåtön luontopoluille.
Luontopolut eri puolilla saarta muodostivat siis pyörämatkojemme päämäärän. Allamme oli maastokelpoiset pyörät, joten pääsimme myös nauttimaan poluilla pyöräilystä. Sen sijaan herkemmissä luontokohteissa laitoimme pyörät parkkiin ja jatkoimme matkaa jalan.
Jalan Järsön luontopolulla.
Pyörillä Kungsön patterimäellä.
Monelta luontopolulta löytyy näköalatorni, ja niihin kipuamista ei voi jättää väliin. Jo heti ensimmäisenä päivänä kiipesimme Kungsön patterimäen torniin ihailemaan näkymiä. Torniin kivutessa sade päättyi, pilviverho aukesi hetkeksi ja koko maisema kylpi upeassa valossa. Sateenkaaren alla oli hymy herkässä.
Kungsön näköalatornin näkymät.
Yhtenä päivänä päätimme ottaa auton alle, jotta ehtisimme katsomaan auringonnousua Getan näköalatorniin. Kökötimme otsalamppuinemme tornissa turhaan odottaen auringonnousemista. Sääennuste kirkkaine aaamuineen ei pitänyt paikkansa. Taivas oli verhoutunutpilviin, eikä pilviverho raottunut ennen kuin aurinko oli noussut jo korkealle. Mutta saimmepahan samalla reissulla tutustua moniin upeisiin polkuihin.
Getan näköalatorni.
Getanvuoren maisemia.
Sen sijaan seuraavana aamuna, jolloin puolestaan piti olla pilvistä, saimme äärettömän upean auringonnousun matkaamme siivittämään, kun lähdimme pyöräilemään kohti Herröskatania. Pieni pakkanen sai meren savuamaan. Kuura oli takertunut puihin ja venevajojen karheisiin lautoihin.
Pakkasaamun hurmaava kuulas kauneus.
Monet luontopoluista kulkevat laidunalueilla. Ne näyttivät kuin luonnon omilta patsaspuistoilta vanhoine lehdespuineen ja jykevine tammivanhuksineen. Nyt, kun lehtiä ei ollut, erottuivat runkojen muodot paremmin.
Nåtön luontopolun veistoksellinen koivuvanhus.
Tauolla valtavan tammen alla Prästgårdsnäsetin luontopolulla.
Kun puhuu talvesta, ensimmäisenä ei tule mieleen lajikirjo. Koska pakkasta ja lunta ei ollut, oli Ahvenanmaan edustavilta lehdesniittyjen puiden rungoilta löydettävissä helposti monenlaistakin elämää. Ja kun kyyristyi valtavien puuvanhusten äärelle, avautui ihan uudenlainen makromaailma täynnä tutkittavaa!
Luonnon yksityiskohtia laholta rungolta Järsöstä.
Raidankeuhkojäkälää Ramsholmenissa.
Lumen ja pakkasen puutteesta huolimatta saimme kokea varsin paljon upeita kohteita monenlaisessa säässä kuuden retkipäivän aikana! Päivien jälkeen ennen pimeän tuloa oli mukava päästä tukikohtana toimineen majoituspaikan lämpöön, jossa sai kuivateltua vaatteet ja valmisteltua seuraavan retkipäivän tuhdit eväät mukaan.
Evästauolla Herröskatanissa.
Ahvenanmaan talvet ovat usein vähälumisia ja leutoja. Ylipäätänsä etelärannikolla ja meren saaristossa lämpötilat ovat pysyneet viime talvina pääosin plusasteilla. Pyöräretkeily onnistuu erinomaisesti jopa ilman nastarenkaita ja valtavaa toppavaatekerrosta, vaikka taukohetkiin kannattaakin toki varautua lämpimällä varavaatekerroksella.
Tämä konsepti oli niin toimiva vuosi sitten, että näitä tunnelmia kirjoittaessani olen toistamiseen sydäntalven pyöräretkellä Ahvenanmaalla. Ja vastaavaa pyörämatkailukonseptia voisi hyvin harjoittaa myös monessa muussakin kotimaan kohteessa!
Tauoille kannattaa varata lämmintä vaatetta. Kuva Storbergetin laelta.
Sanna-Mari Kunttu
Sanna-Mari Kunttu on Kemiönsaarella asuva ympäristösuunnittelija ja eräopas, joka työskentelee luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön parissa. Kunttu saa luonnosta elinvoimaa, ja haluaa siksi toimia luonnon hyväksi ja kannustaa myös muita liikkumaan ja retkeilemään luonnossa. Hänen mielestä huonoa retkisäätä ei ole - on joko hyviä tai mielenkiintoisia kelejä. Luonto tarjoaa hyvinvointia ja unohtumattomia elämyksiä ympäri vuoden, ja vuodenaikojen vaihteluissa piilee oma viehätyksensä. Sydämensä Kunttu on menettänyt retkimelonnan ja retkiluistelun myötä Saaristomeren ulkosaariston viimeisille luodoille. Tässä blogissa keskitytään retkeilyyn niin maalla kuin merellä.