Haloilmiö syntyy auringonvalon taittuessa tai heijastuessa yläpilvien jääkiteistä. Myös kuusta heijastuva valo voi saada aikaan halon.

Jääkiteiden muoto ja suunta määrittelevät, millainen halosta tulee. Se voi olla valkoinen tai hohdella sateenkaaren väreissä. Yksi tavallisimmista halon muodoista on aurinkoa tai kuuta ympäröivä rengas.

Ursa ry:n Juha Ojanperä kertoo, että huhtikuu on tilastollisesti paras kuukausi halojen havaitsemiseen.

”Huhtikuussa aurinko paistaa paljon, eivätkä alapilvet haittaa näkymää taivaalle. Maan yli liikkuviin matalapaineen alueisiin liittyy jääkidepilviä.”

Kun taivaankansi on ohuen udun peitossa, kannattaa pitää yläilmoja silmällä. Toisinaan halo kestää vain lyhyen hetken, joten tarkkana saa olla.

Tavallisimmin halo löytyy valonlähteen suunnasta, mutta Ojanperä muistuttaa, että se voi ilmestyä mihin vain. Koko taivasta kirjovat halot ovat harvinaisia, joten halon ilmestyminen kauas auringosta saattaa luvata poikkeuksellisen upeaa näytelmää.

Ursa järjestää vuosittain Halohuhtikuu-tempauksen, jonka tarkoituksena on houkutella taivaan ilmiöistä kiinnostuneita raportoimaan havaintonsa Taivaanvahtiin. Halomuotojen tuntija ei tarvitse olla, sillä merkinnät käydään läpi. Tarkistukseen tarvitaan esimerkiksi kännykkäkameralla napattu valokuva.

”Kannattaa ottaa kuvia joka suuntaan ja painaa mieleensä, missä suunnassa mitäkin näkyi”, Ojanperä neuvoo.

Halohuhtikuun havaintosaalis koostetaan Zeniitti-verkkolehteen, joka löytyy Ursan verkkosivuilta.

”Joskus joukossa on harvinaisiakin haloja, eikä sitä tiedä, vaikka löytyisi kokonaan uusi halomuoto”, Ojanperä sanoo.

Vinkki! Käytä auringon häikäistessä aurinkolaseja, jotta halot tulevat paremmin näkyviin. Halon katsominen ja kuvaaminen helpottuvat, kun peittää valonlähteen kädellä tai asettuu niin, että se jää vaikkapa lyhtypylvään taakse.