Kielo on monelle tuttu kesän tuoja. Sen herkkä kauneus ja hurmaava tuoksu tekevät siitä ainutlaatuisen. Meille suomalaisille kielo on tärkeä kasvi, ja jo vuonna 1967 se valittiin Yleisradion järjestämässä äänestyksessä maamme kansalliskukaksi.

Etelä-Suomessa kielon pillimäisiä lehtitötteröitä voi nähdä jo toukokuun alussa. Lehdet avautuvat täyteen mittaansa toukokuussa ja kukinta alkaa touko–kesäkuun vaihteessa. Pitkään kukkavarteen puhkeaa 6–12 kellomaista kukkaa. Vaikka niissä ei ole mettä, tuoksu houkuttelee pölyttäjiä. Kukista kehittyy syksyllä oranssit, myrkylliset marjat. Kielo lisääntyy sekä siemenistä että suvuttomasti maavartensa avulla.

Kielo viihtyy etenkin lehdoissa, joissa se kasvaa runsaana. Kuivemmilla paikoilla, kuten kangasmetsissä ja pientareilla kasvia tapaa myös mutta pienikokoisempana. Monessa pihassa ja puutarhassakin kielo tuoksuineen on odotettu alkukesän kukkija.

Kieloa on käytetty sekä koristekukkana että hajuvesien raaka-aineena voimakkaan tuoksunsa ansiosta.

Kielon kaikki osat sisältävät myrkyllisiä glykosidejä, jotka vaikuttavat sydämen toimintaan. Kuitenkin monien juuri sydämen toimintaan vaikuttavien ainesosien vuoksi kieloa on käytetty aiemmin sydänsairauksen lääkintään sekä aivastuspulverin valmistamiseen. Professori Toivo Rautavaaran kirjassa Mihin kasvimme kelpaavat vuodelta 1943 kerrotaan jo, että myrkyllisyyden takia vanha lääkekäyttö on lopetettu. Sen sijaan kirjassa mainitaan, että apteekit ostavat kielon kukkia rohdosvalmisteeksi. Jopa hinta on painettu opukseen: 40–50 markkaa kilo.