Lokakuu on vaihtunut marraskuuksi. Kuten ehkä moni pani merkille, lokakuu oli sateinen. Tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani käyn vähän läpi lokakuun sade- ja lumiennätyksiä, ja sitä mikä ennätyksiin on mahdollisesti johtanut. Entä vaikuttiko ilmastonmuutos?

Lokakuu oli lähes koko Suomessa, mutta erityisesti Lapissa hyvin sateinen. Ainoastaan etelärannikolla ja Kaakkois-Suomessa sademäärät olivat lähellä tavanomaista. Poutapäiviä ei kuukauteen paljon mahtunut. Maan keskiosassa sadetta saatiin jopa 27 eri päivänä. Kun kuukaudessa oli yhteensä 31 päivää, niin voi sanoa että osassa maata lähes jokaisena päivänä satoi.

Merkittävintä lokakuussa oli se, että monilla Lapin asemilla tehtiin uusia kuukausisade-ennätyksiä. Suurimmat sademäärät mitattiin Lounais-Lapissa, missä sadekertymät olivat 3,5 kertaa tavallista korkeampia. Esimerkiksi Torniossa ja Ruotsin puolella Haaparannassa sadetta kertyi lähes 200 millimetriä. Ruotsin meteorologisen instituutin SMHI:n mukaan Haaparannan sääasema on ollut toiminnassa jo 1800-luvun puolivälistä alkaen. Lokakuu ei siis ollut pelkästään mittaushistorian sateisin lokakuu, vaan aseman kaikkien aikojen sateisin kalenterikuukausi. Toisin sanottuna, lokakuu oli sateisin kuukausi Haaparannassa ainakin 162 vuoteen!

Sodankylän Tähtelän aseman lokakuun sademäärä eri vuosina. Punaiset ympyrät kuvaavat yksittäisiä vuosia ja musta viiva kuvaa liukuvaa 30 vuoden keskiarvoa.

Myös Sodankylän Tähtelän sääasemalla lokakuu oli mittaushistorian märin. Tähtelän sääasema on Suomen yksi pisimpään toimineista sääasemista, ja aineistoa on olemassa jo vuodesta 1900-luvun alusta lähtien. Edellinen sade-ennätys oli vuodelta 1917, mikä nyt ylitettiin. Pitkä aikasarja antaa kuvaa siitä miten lokakuun sateisuus Lapissa on vaihdellut eri vuosina. 115 vuoden aikana sademäärä on tyypillisesti jäänyt 10 ja 90 millimetrin välille, mutta kolmena lokakuuna sadetta on saatu yli 100 millimetriä: vuosina 1917, 1967 ja 2021. Huomionarvoista on myös se, että viisi vuotta sitten oli puolestaan yksi aikasarjan kuivimmista lokakuista.

Päällimmäinen syy sateiseen kuukauteen löytyy suursäätilasta. Lokakuussa Manner-Eurooppaa hallitsi korkeapaine, kun taas matalamman paineen alue (ns. myrskyrata) työntyi Pohjois-Atlantilta kohti Skandinaviaa. Virtaus kävi useimmiten lounaasta, ja toi kosteutta kaukaa Pohjois-Atlantilta. Säätilanteet Pohjois-Euroopassa muistuttivat useasti “ilmakehän jokia” (atmospheric river), eli kapeita, kostean ilman kielekkeitä, joissa kulkeutuu tehokkaasti ilmakehän kosteutta. Kuun loppuvaihella syvä matalapaine liikkui Etelä-Suomen ylitse nostaen vielä Suomenlahdella meriveden korkeuden ennätyslukemiin.

Lokakuun (1.-27.10.) keskimääräinen pintapaine ja ilmakehän vesisisältö Euroopassa. Myrskyrata eli tavallista matalamman paineen alue ulottui erityisesti Lappiin, tuoden sinne runsaasti kosteutta.

Koska Lapissa lämpötila menee jo helposti lokakuussa nollan asteen alapuolelle, runsaat sateet tulivat osaksi lumena. Kittilän Kenttärovan asemalla mitattiinkin aamulla 28. lokakuuta 60 senttimetrin lumihanki. Se on yksi kaikkien aikojen korkeimmista lokakuisista lumensyvyyksistä Suomessa.

Kenttärovan sääasema on sijaitsee 347 metrin korkeudella, vaaran laella hakatulla metsäaukolla. Asema on siten hyvin lunta keräävä, ainakin kolmesta eri syystä: 1) korkeus itsessään lisää sateisuutta niin sanotun orografisen pakotteen johdosta, 2) korkealla lämpötila on alempana, joten suurempi osuus sateesta on satanut lumisena, ja 3) metsän keskellä oleva aukko on suojainen paikka johon lumi voi kerääntyä. Kenttärovan asema on perustettu vasta vuonna 2002, joten emme voi tietää miten paljon paikalla on ollut lunta aiempina, hyvin lumisina lokakuina. Toisaalta, myös esimerkiksi Kittilän Pokassa tehtiin uusi lokakuun lumensyvyysennätys, 44 senttimetriä. Asema on ollut käytössä jo 51 vuotta, joten lukemat ovat olleet poikkeuksellisia.

Entä sitten ilmastonmuutos, vaikuttiko se lokakuun sateisiin? Katsotaan ensin mitä arvioiden mukaan syksyn sateisuudelle on tapahtumassa. Ilmastomallien mukaan syksyn sademäärät kasvaisivat noin 8 % vuosisadan puoliväliin mennessä, ja noin 11 % vuosisadan loppuun mennessä kohtalaisen päästöskenaarion mukaan. Tässä vertailukohtana on käytetty vuosien 1981-2010 tilannetta. Luvut löytyvät tämän tutkimuksen taulukosta S2. Lukuarvot vastaavat karkeasti myös uusimman IPCC:n raportin tietoja, jossa on käytetty tuoreimpia ilmastomallien tietoja. Näitä mallisimulaatioita voi itse visualisoida osoitteessa https://interactive-atlas.ipcc.ch.

Kuten ylläolevasta graafista näkee, Sodankylässä tyypillinen lokakuun sademäärä on noin 45 millimetriä. 10 prosentin muutos sademäärässä tarkoittaisi että vuosisadan lopussa sadetta saataisiin keskimäärin noin 50 millimetriä. Suomen ilmastolle tyypillisesti lokakuun sademäärässä on kuitenkin suurta vuosien (ja myös vuosikymmenien) välistä vaihtelua. Koska vaihtelun suuruus on voimakkaampaa kuin itse ennustettu muutos, on mahdollisen signaalin suhde kohinaan yksittäistä paikkakuntaa tarkasteltaessa kovin pieni ja siten ei välttämättä helposti havaittavissa.

Suomessa lähes kaikki syys- ja talvisateista liittyy keskileveysasteiden matalapaineisiin. IPCC:n mukaan on suuri varmuus siitä että matalapaineisiin liittyvä sateisuus lisääntyy ilmastonmuutoksen myötä. Voimakassateisten päivien sademäärän on ennustettu lisääntyvän hieman enemmän kuin kokonaissademäärän. Kärjistettynä voisi sanoa, että kun sataa, niin sataa kerralla vähän enemmän. Esimerkiksi lokakuun 14.-15. päivä Torniossa satoi 79 millimetriä vettä, mikä ylittää keskimääräisen koko lokakuun sademäärän. Nämä voimakassateiset päivät ovat juuri sitä mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan.

Sateinen lokakuu johtui siis suosiollisesta suursäätilasta, vaikkakin on mahdollista että ilmastonmuutos on hieman voimistanut sademääriä. Tämän asian luotettava tutkiminen vaatisi kuitenkin päivien työtä, eikä silloinkaan täyttä varmuutta asiaan välttämättä saataisi.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksen määrittäminen (ns. attribuointi) äärimmäisissä sademäärissä on haasteellisempaa kuin esimerkiksi helleaaltojen tapauksissa. Lisäksi ilmastonmuutos kasvattaa rankkasateiden todennäköisyyksiä huomattavasti hitaammin kuin helleaaltojen. Siinä missä Pohjois-Amerikan viimekesäisen helleaallon arvioitiin olevan vähintään 150 kertaa todennäköisempää nykyilmastossa kuin esiteollisella ajalla, niin viime kesäisen, Saksassa kuolonuhrejakin vaatineen rankkasateen todennäköisyys nykyilmastossa oli tutkimuksen mukaan “vain” 1-9 kertaa suurempi. Ilmastonmuutos siis kasvatti helleaallon todennäköisyyttä lähes kaksi kertaluokkaa voimakkaammin. Toisaalta, rankkasateiden vaikutukset voivat olla hyvin epälineaarisia: tulvavalli saattaa kestää tiettyyn rajaan asti, mutta sen jälkeen pienikin sademäärän lisäys voi aiheuttaa katastrofaaliset tuhot.