Pyrstötiaisia pitkästä aikaa
Joulun ajan kylmät ja lumisateet toivat myös pyrstötiaiset käymään talviruokinnalla.
Joulun ajan kylmät ja lumisateet toivat myös pyrstötiaiset käymään talviruokinnalla.
Talviset pyrstötiaiset olivat kateissa kahtena edellisenä vuonna. Kesäisin ja syksyllä tutut äänet kuuluivat silloin tällöin kun poikueparvi pyöri vauhdikkaasti ympäriinsä. Hetkessä se taas riensi vielä kiireisemmin eteenpäin kuin oli jostakin yhtä äkkiä ilmestynyt.
Mutta joulun pyhinä ilmestyi noin yhdeksän pyrstistä ruokintapaikalle.
Siinä ne taas olivat, pienen pienet kauniin valkoiset päät, ihanan ruskeaa siivissä ja selässä ja valtavan pitkät pyrstösulat ”pään jatkeena”.
Pyrstötiaiset ovat koko ajan äänessä ja liikkeessä. Rätisevät ja viheltelevät. Ja äkkiä ne ovat taas poissa. Jonkun ajan päästä ne taas pyörähtävät kohdalle, kadotakseen hetkessä kovalla hopulla.