Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Kaikkinaiset pienvedet kuten lähteet, purot, ojat sekä erilaiset kosteikot jne. ovat ekologisesti hyvin tärkeitä. Ne ovat merkityksellisiä luonnon monimuotoisuuden toteutumiselle ja säilymiselle. Ne ovat myös luonnon- ja maisemantutkijalle hyvin mielenkiintoisia seurattavia ympäri vuoden.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Tämä oja virtaa metsäpurona viljelykselle, siinä pelto-ojalla on mukavasti piennarta ja moninaista kasvillisuutta. Pellolta oja jatkaa vielä metsän läpi järveen, josta sen vedet virtaavat pienenä jokena Iso-Roineveteen ja pitkään Kokemäenjoen vesistön reittiin. Kuvat: Samuli Haapasalo
32/2022
Oja on yleensä kaivettu. Mutta pelto-oja on voinut kehittyä hyvinkin luonnonmukaiseksi ja luonnoltaan kiinnostavaksi. Länsi-Suomessa puroistakin käytetään välistä nimen osana sanaa oja. Itä-Suomessa puro taas tarkoittaa ”aina” luonnon puroa. Toisaalta viljelysmailla purot ovat monasti ajan myötä ainakin osaksi kaivettu ojiksi. Virossa taas sana oja tarkoittaa puroa, ojalle on oma sanansa kraav.
Erityisiä suosikkejani metsäpurojen jälkeen ovat peltoaukean halkaisevat purot ja luonnonmukaisesti kehittyneet ojat, joissa kukkivat ojapenkereet ja runsas kasvusto. Lisäksi pelto-ojiin liittyy usein pieni kostea niittykin.
Oli oja tai puro, niihin niin kuin kaikkiin muihinkin pienvesiin tulisi kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota. Oja tarjoaa aivan omanlaisensa ekologisen ympäristön monille vettä tai ojanpenkkojen kosteutta ja suojaa tarvitseville kasveille ja eläimille. Sammakot saavat ojan pohjamudista talvihorroksen suojaisan piilon.
Kurki on tuonut poikasensa pelto-ojalle heinäkuun lopulla.
Ojan pientareet ovat monille linnuille tärkeitä, usein välttämättömiäkin pesimäpaikkoja. Ojapenkkojen ja purovarsien sekä niihin liittyvien niittyjen kasvit ovat merkittäviä ympäristön kannalta laajemmallekin alueelle. Esimerkiksi pölytyksessä tärkeille kimalaisille ja muille hyönteisille ojat tarjoavat kukkivia luonnonympäristöjä, kun ojat saavat oman suojansa ja paikkansa luonnossa ja viljelyksillä. Ja mitä kaikkea selkärangatonta ojamullan suojissa muhiikaan!
Pajut ovat hyvin tärkeitä kukkivia ojapensaita. Niiden kukinta-aika on heti keväällä.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Visakoivu on rauduskoivun perinnöllinen, mutaatiosta johtuva muunnos, ei oma lajinsa eikä alalajikaan. Muutamassa muussakin puulajissa kuten harmaa- ja tervalepässä, raidassa, pihlajassa ja vaahterassa sekä hieskoivussa esiintyy vastaavia mutaatioita, mutta rauduskoivua harvemmin.
Kaunis keltavästäräkki on vähentynyt kovasti eteläisessä Suomessa. Yksi syy on karjan rantalaidunten ja kosteitten niittyjen väheneminen. Pohjoisessa keltavästäräkki on tyypillinen avoimilla soilla ja siellä sen kanta on edelleen vahva.