Susi on saanut virolaisten mielissä jo kauan sitten erityisen, arvostetun aseman
Suden suurta merkitystä virolaisille korostaa, että sudesta on kirjattu talteen peräti 523 kansalliseläimen nimeä. Todellinen folkloren eläin.
Suden suurta merkitystä virolaisille korostaa, että sudesta on kirjattu talteen peräti 523 kansalliseläimen nimeä. Todellinen folkloren eläin.
Kansalliseläimekseen virolaiset nimesivät suden vuonna 2018. Mutta suden asema oli kirjattu jo varhain folkloreen:
”Metsa ukku, metsä akku,
Metsa kuldane kuningas,
Kuldatrooni, neitsikene”
”Metsän ukko, metsän akka,
Metsän kultainen kuningas
Neitonen valtaistuimella”
Näistä värssyistä välittyy hieno arvostus suteen, arvostus, joka kohdistuu niin koiras- kuin naarassuteen.
Sudelle annettujen nimien ja lyhyiden runonvärssyjen määrä on uskomattoman suuri. Nimet on myös osattu poimia talteen. Tieto perustuu Ilmar Rootsin ”SUSI, MEIE RAHVUSLOOMA 523 NIME” -kirjaan vuodelta 2021. Rootsi on julkaissut sudesta useita teoksia, mm väitöskirjansa Tarton yliopistossa.
Monet suden kutsumanimet ovat peitesanoja, eufonyymejä. Nimiä on kirjassa eritelty kehon osien mukaan tai karvan värin perusteella. Niitä on suden jahdista ja sudesta nisäkkäänä. Paljon on nimiä suden elinpaikoista. Loitsuissa esiintyvät puhuttelunimet saavat osansa ja monet muut erilaiset nimet. Muilta eläimiltä on lainattu nimiä. Lisäksi kirjassa on kauniit esseet johdannoksi, kirjoittajasta, suden ja ihmisen suhteesta ja jälkisanat.
Metsään liittyviä nimiä on tosi paljon, tässä ihan muutama: Metsavillem (tarkoittaa koiras-sutta, ”Metsä-Ville”), metsävaim (metsänhenki), metsaema (metsän äiti) haavikkuisand (haavikon isäntä), metsa vana kuldjalg (metsän vanha kultajalka), metsa halli part (metsän harmaaparta).
Kansalliseläimen valinnan perusteista on sanottu osuvan napakasti:
”Susi on sitkeä ja äärimmäisen nokkela eläin. Susi on selviytyjä. Se on rohkea oman perheen ja elinpiirin suojelussa ja huolehtii jälkeläisistään. Susi on karismaattinen. Nämä kaikki ovat perusteita sille, miksi susi sopii kansalliseläimenä Viroa ja virolaisia symboloimaan.”
Nyt juuri kun eri puolilla suomea alkaa kansalaisopistoissa, opistoissa sekä Tuglas-seuran Viron kurssit, yllytän Sinua Viron kielen kurssille – yksistään tämän kirjasen lukemiseksi Viroksi. Sopiva määrä Viron kielen osaamista avaa hienolla tavalla Viron luontoa ja kulttuuria ja siltaa yli meren. Läheisen kielen oppiminen avartaa myös oman äidinkielen monien piirteiden oivaltamista!
Susikuvani ovat Suomesta, Kuhmosta. Vielä en ole onnistunut kuvaamaan sutta Virossa, vaikka olen sitä paljon tavoitellut lintutorneista katsellen ja jopa viettänyt pari kertaa yön tornissa susien asuttamalla syrjäisellä suo-metsäalueella. Ehkäpä ensi kesänä!
Mutta kirjasessa on verratonta modernia susikuvitusta 11 eri taiteilijalta.