Kaartelin toukokuun lopulla 1991 purjelentokoneella Lopella nousevassa ilmavirtauksessa aina 2400 metrin korkeuteen asti, mistä alkoi tämän noston aiheuttama pilvi. Hämmästyksekseni huomasin, että pilven alla lenteli edestakaisin pääskyjä. Kuinka korkealle linnut voivat nousta jäätymättä?

Kyseessä ovat olleet joko varsinaiset pääskyt tai ehkä mieluummin tervapääskyt. Tuo korkeus ei liene linnuille millään tavoin ihmeellinen, joskaan Suomesta ei ole paljonkaan havaintoja noin korkealta. Havainto on erityisen kiintoisa sikäli, että pääskyjen lentäminen edestakaisin merkitsee, että ne olivat ruokailemassa.

Jäätyminen ei uhkaa lintuja, sillä ne ovat tasalämpöisiä eläimiä joilla on untuva- ja höyhenpeitteessään erittäin tehokas lämmöneristys.

Noston nopeus oli tuolloin kuusi-seitsemän metriä sekunnissa. Helsingin yliopiston meteorologian laitoksen selvitysten mukaan 2400 metrissä oli havaintohetkellä kuutisen astetta pakkasta.

Meteorologian laitoksen säätutkasta talletetusta filmistä näkyy, että lentopäivänä Helsingin pohjoispuolella esiintyi ns. kirkkaan ilman kaikuja yli 1500 metriin asti. Noston sisäosien kaiut sopivat juuri hyönteisiin. Sisämaassa nostot ovat ilmeisesti olleet vahvempia ja pilviraja siksi korkeammalla, 2400 metrissä.

Pääskyjen saaliseläimet ovat siis olleet inaktiivisessa tilassa, ehkä suorastaan jäätyneinä, ja luultavasti siivet suljettuina. Ne ovat ilmeisesti olleet lentämässä jossakin matalalla, sitten nosto on temmannut ne mukaansa ja kenties jossakin 1500 metrin korkeudella lämpötilan laskiessa niiden lento on päättynyt.

Englantilaisen tutkimuksen mukaan kirvan vajoamisnopeus on siivet suljettuina noin 180 senttiä sekunnissa ja hitaassa vaelluslennossakin kolmesta yhdeksään senttiä sekunnissa.

Noston nopeus on siis selvästi voittanut ainakin hentojen hyönteisten putoamisnopeuden. Jäähdytetty lounas on noussut pääskyille kuin tarjottimelle.

Toivottavasti purjelentäjät tekevät lisää arvokkaita havaintoja ilmiöistä, jotka ovat tavallisen maatiaisen tavoittamattomissa!