Suomen ympäristökeskus julkaisi elokuun lopulla koosteen kesän 2026 pölyttäjäseurannan tuloksista.

Sateisten ja lämpimien päivien vaihtelu ”vanhan ajan kesänä” oli suosinut päiväperho-
sia ja kimalaisia tarjoamalla niille sekä ravintoa että kelpo lisääntymisolot. Päiväperhosten kokonaismäärä oli kasvanut 43 prosenttia ja kimalaisten peräti 69 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Kevään kuivuus kyllä koetteli kevätperhosia, mutta monet keski- ja loppukesällä lentävät lajit runsastuivat. Esimerkiksi nokkos- ja neitoperhosia oli runsaasti lennossa. Kimalaisista kesän menestyjiä olivat muun muassa mantu-, kontu- ja peltokimalainen.

Eteläisen Suomen iloisten uutisten katveeseen jäi kuitenkin Lapissa koettu surkea pölyttäjäkesä. Lapissakin lento alkoi aikaisin, mutta heinäkuu oli viileä, pilvinen ja sateinen. Kesä–elokuussa pölyttäjiä havainnoinneen Jyrki Lehdon mukaan Kilpisjärvellä oli heinäkuussa vain kolme aurinkoista päivää, joina lämpötila kipusi kahteenkymmeneen asteeseen. Muutoin taivas oli pilvessä.

Lapin perhoskesä olikin huonoin kymmeneen vuoteen, vain lapinverkkoperhonen ja tunturipunatäplä esiintyivät tavallista runsaampina. Kimalaiset, muut mehiläiset ja kukkakärpäset olivat vähissä – kimalaiskoiraat saattoivat kuolla koleissa säissä, jolloin pesien kuningattaret jäävät ilman ruokaa. Esimerkiksi tundra- ja alppikimalainen olivat täysin kateissa ja lapinkimalaisiakin oli niukasti liikkeellä. Loppukesälle tyypillistä kimalaistyöläisten ja -koiraiden huippua ei koettu lainkaan.

Jo valmiiksi ilmastouhan alla elävä tunturilajisto on kuitenkin sitkeää ja se on etelän lajistoa paremmin sopeutunut äärisäihin ja oloiltaan vaihteleviin vuosiin. Tunturiperhoset voivat selvitä vaikeista vuosista horrostamalla tai uinumalla toukkana tai kotelona useammankin vuoden.

Tunturilajiston hiipuminen tarjoaa kuitenkin mahdollisuuksia tuntureille leviävälle eteläiselle tulokaslajistolle. Kilpisjärvellä havaittiin tänäkin kesänä 2–3 uutta eteläistä perhoslajia. Muun muassa sitruunaperhonen koettelee jo onneaan tundran rajoilla.

Tunturilajiston hiipuminen tarjoaa mahdollisuuksia tuntureille leviävälle eteläiselle tulokaslajistolle.

On hyvä muistaa, että yksittäinen kesä ei kerro kovinkaan paljon kantojen kehityssuunnista. Todelliset lajiston ja yksilömäärien muutokset tulevat näkyviin vasta pitkien seurantojen myötä. Lapissa järjestelmällistä pölyttäjäseurantaa ei tällä hetkellä tehdä.

Tunturien perhoset ja muut pölyttäjät kulkevatkin vailla huomiota kohti tuntematonta tulevaisuutta.

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!