Luonnonmukainen maatalous nähdään Suomessa keskeisenä keinona lisätä maatalousluonnon monimuotoisuutta. Tämä näkyy esimerkiksi äskettäin lausunnoilla olleessa kansallisessa biodiversiteettistrategiassa, jonka tavoitteisiin kuuluu luomuviljelyn osuuden lisääminen 25 prosenttiin peltoalasta kansallisen luomuohjelman mukaisesti.

Vaikka luomun monimuotoisuushyödyistä puhutaan paljon, vaikutukset nimenomaan Suomessa tunnetaan melko heikosti. Juuri ilmestynyt aihetta käsittelevä raportti kokoaa olemassa olevan tieteellisen tiedon.

Ajatus luomutuotannon hyödyllisyydestä luonnon monimuotoisuudelle on järkeenkäyvä. Luomutuotannon periaatteisiin kuuluu, että elintarvikkeiden tuotannossa käytetään hyväksi luonnon omia toimintoja eli ekosysteemipalveluita ja vältetään luonnolle vieraita menetelmiä ja toimintatapoja. Tämä ekologiaperiaate heijastuu myös käytäntöön: Luomupelloilla noudatetaan viljelykiertoa. Maata hoidetaan ja lannoitetaan eloperäisten lannoitteiden ja biologisen typensidonnan avulla. Synteettisiä torjunta-aineita ei käytetä, ja kasvinsuojelu painottuu ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Varmaa tietoa luomun monimuotoisuusvaikutuksista saa kuitenkin vain vertaamalla monimuotoisuutta luonnonmukaisessa ja tavanomaisessa tuotannossa. Tällaista tutkimusta on tehty runsaasti Suomea eteläisemmillä alueilla, joilla luomun monimuotoisuushyödyistä on saatu vahvaa tieteellistä näyttöä. Näiden tulosten yleistämistä Suomeen kuitenkin hankaloittavat erot maataloudessa, ympäristöolosuhteissa ja eliölajistossa. Tiedetään, että muun muassa tuotantosuunta, ympäröivä maisema ja maankäytön intensiteetti vaikuttavat siihen, eroaako luomu luonnon monimuotoisuuden suhteen tavanomaisesta tuotannosta.

Luomun hyödyt luonnon monimuotoisuudelle korostuvat maatalousvaltaisessa maisemassa. Kuva: Pixabay

Suomessa tuotantotapoja vertailevaa tutkimusta on tehty vain vähän. Vahvaa näyttöä on siitä, että luomutuotanto lisää peltojen rikkakasvien runsautta ja lajimäärää. Luomun vaikutuksia pölyttäjiin, lintuihin ja maaperäeliöihin on tarkasteltu Suomessa muutamissa tutkimuksissa, joiden perusteella vaikutukset ovat joko neutraaleja tai positiivisia ja usein laji- tai lajiryhmäkohtaisia. Päiväperhosten ja petoniveljalkaisten runsaudessa tai lajimäärässä ei ole vähissä tutkimuksissa havaittu eroja tuotantotapojen välillä.

Se, ettei osassa tutkimuksista ole havaittu eroja luonnonmukaisen ja tavanomaisen tuotannon välillä, voi liittyä paitsi todelliseen erojen puuttumiseen myös tuotantotapojen vertailun vaikeuteen. Jotta tuotantotapoja voidaan verrata tutkimuksissa, niitä edustavien tilojen tai peltojen tulee muistuttaa mahdollisimman paljon tosiaan muuten kuin tuotantotavan osalta. Kuitenkin sekä luomussa että tavanomaisessa tuotannossa esiintyy laaja kirjo erilaisten tuotantomenetelmien käyttöä. Usein on vaikeaa määritellä, mikä tuotannossa liittyy nimenomaan tuotantotapaan. Pidättäytyminen synteettisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä on selkeästi luomun ominaisuus, mutta entä viljelykierto, palkokasvien viljely, lannan käyttö lannoitteena tai eläinten laidunnus? Nämä tuotantomenetelmät ovat yleisiä myös tavanomaisilla tiloilla.

Tutkijana ajattelen, että yksinkertaisempaa ja usein myös hyödyllisempää olisi tutkia tuotantomenetelmien vaikutuksia kuin tuotantotavan eli erilaisten tuotantomenetelmien muodostaman kokonaisuuden vaikutuksia. Tuotantomenetelmien vaikutusten ymmärtäminen auttaa kehittämään tuotantoa luonnon monimuotoisuuden kannalta paremmaksi niin luonnonmukaisessa kuin tavanomaisessakin tuotannossa.

Mekaaninen maanmuokkaus haittaa monia eliöitä kuten lieroja ja maassa talvehtivia petoniveljalkaisia. Muokkaus on luomuviljelyssä tarpeen muun muassa rikkakasvien torjumiseksi, mutta keinoja muokkauksen vähentämiseen tulee etsiä. Kuva: Pixabay

Luomun erityisasema synnyttää kuitenkin tarpeen tuotantotapojen vertailuun. Viranomaisten valvoman tuotantotavan perusteella yhteiskunta maksaa luomutuotannosta korvausta ja kuluttajat luomutuotteista lisähintaa. Tämä vaatii pitävät perusteet.

Jotta luomun vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen Suomessa voidaan kunnolla ymmärtää, on tarpeen täyttää tietoaukkoja. Ensinnäkin tarvitaan tietoa siitä, millaisia eroja luomutilojen ja tavanomaisten tilojen välillä on viljelykasvien ja kotieläinten monimuotoisuudessa ja erilaisten monimuotoisuutta tukevien tai haittaavien viljelymenetelmien käytön yleisyydessä. Toiseksi tarvitaan peltolohkoja suuremman mittakaavan tutkimuksia, joissa monimuotoisuutta mitataan erilaisissa ympäristöissä tila- ja maisematasolla. Kolmanneksi tutkimuksiin tulisi sisällyttää eliöryhmiä, joihin liittyen luomun vaikutuksesta on vähän tai ei ollenkaan tietoa.