Ympäristörikoksista tuomittiin edellisenä tilastovuonna 2012 vain 77 henkilöä, vaikka tapauksia tulee ilmi noin 500 vuodessa. Ruotsissa syyttäminen on tehokkaampaa. Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Iina Sahramäki vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin.

Kansalaiset valittavat usein, ettei ympäristörikoksia kannata ilmoittaa, koska poliisi ei tutki edes laittomia kaatopaikkoja. Onko tutkinta kiinni viranomaisten asenteista, ammattitaidosta vai resursseista, tutkija Iina Sahramäki Poliisiammattikorkeakoulusta?
En osaa sanoa, mikä vaikuttaa eniten, mutta väitän etteivät asenteet ole enää tuollaisia. On tapahtunut sukupolvenvaihdos, ja suhtautuminen ympäristörikoksiin on poliisin piirissä muuttunut. Nyt pikemminkin harmitellaan sitä, ettei rikoksia ilmoiteta riittävästi. Tapausten kiireellisyyttä voidaan kyllä joutua miettimään. Ellei valvontaviranomaisilla ole riittävästi voimavaroja, eivät kaikki rikokset tule ilmi. Poliisillakin pitää olla tarpeeksi resursseja tutkia tapaukset.

Pitäisikö lainata Ruotsista malli: valvontaviranomaisen olisi pakko ilmoittaa kaikki ympäristörikokset poliisille, ja tutkinnan jälkeen syyttäjä voisi kirjoittaa yritykselle sakot. Iso osa jutuista voitaisiin hoitaa lyhyellä prosessilla.
Syyttäjänkin määräämä yhteisösakko edellyttää esitutkintaa, ja sakotettu voi riitauttaa asian tuomioistuimessa. En ole varma kuinka paljon nopeampi se prosessi on. Sillä on merkitystä, ettei valvoja voi harkita ilmoittaako vai ei. Kaikki ilmoitetaan. Ruotsin järjestelmässä on monia eroja. Ympäristörikosten tutkinta on keskitetty yliopistossa koulutetuille ympäristörikostutkijoille, ja valtakunnallinen 20 syyttäjän ryhmä hoitaa ympäristörikosten syyttämisen. Suomessa on vain viisi ympäristörikosten avainsyyttäjää.

Mahtuvatko Suomen 500 vuotuiseen ympäristörikokseen kaikki jääkaappien metsään heittämisestä Lokapoikien puuhiin?
Siinä ovat mukana rikoslain 48. luvun mukaiset ympäristörikokset, kuten ympäristön turmeleminen, ja niiden kirjo on hyvin laaja. Lisäksi tulevat luonnonvararikokset, kuten metsästysrikokset, joista säädetään rikoslain luvussa 48 a.