Talvivaarassa ei yllätä enää mikään, lausahti ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka MTV:n uutisille, kun tieto Talvivaaran johdon saamista rikossyytteistä tuli julki. Olen Pokan kanssa eri mieltä.

Vaikka Talvivaara on sotkenut luontoa huomattavan pontevasti, ei syytteiden nostaminen yhtiön johtohenkilöitä vastaan ollut itsestään selvää.

Syytteet törkeästä ympäristön turmelemisesta saivat toimitusjohtaja Pekka Perä, aiempi toimitusjohtaja Harri Natunen, kaivoksen johtaja Lassi Lammassaari sekä metallien talteenoton osastopäällikkö.

Ainakin Perän, Natusen ja Lammassaaren syytteet ovat Talvivaaran esitutkintamateriaalin perusteella looginen ja terve seuraus yhtiön toiminnasta. Tämän takia olen Pokan kanssa eri mieltä: on yllättävää, että Talvivaaraan liittyen tapahtuu jotain loogista ja tervettä.

Syytteet ovat vasta syytteitä, ja ne voivat kaatua käräjäoikeudessa. Ne ovat kuitenkin jo merkittävä uutinen.

Ne tarkoittavat, että kun poliisi on setvinyt Talvivaaran toimia vuosia ja syyttäjä on arvioinut tästä tutkinnasta syntyneen 4500 sivun aineiston, on katsottu, että Talvivaara on turmellut ympäristöä törkeästi. Siis aiheuttanut erityisen suurta vaaraa tai vahinkoa, joka ulottuu erityisen kauas tai vahinko on aiheutettu viranomaisen määräyksestä tai kiellosta piittaamatta. Seurauksena voi olla jopa kuusi vuotta vankeutta.

Törkeästä ympäristön turmelemisesta ei päädytä syyttämään usein, vaan keissit raukeavat viimeistään esitutkinnan jälkeen. Mieleen tulee Finavian (entinen Ilmailuhallitus) tapaus, josta kirjoitin takavuosina. Helsinki-Vantaan lentokentän ympäristön pintavesiä, ja mahdollisesti pohjavesiä, on sotkettu urakalla, mutta syytteitä ei nostettu.

Juuri tähän Finavia-päätökseen Talvivaaran lakimiehet vetosivat lausunnoissaan yrittäessään perustella, miksi heidän päämiehilleen ei kuuluisi rikossyytteitä. Mutta nyt jouduttiin käräjille. Ilmassa on uusia tuulia.

Kyse ei ole vain siitä, että elinympäristön turmeleminen saisi sille kuuluvan huomion, vaan myös siitä, kuinka tutkinta on tehty.

Se on tehty erityisen huolellisesti ja hienostuneesti. Siinä on perehdytty juuri oikeisiin asioihin. Oulun poliisin talousrikosyksikkö on paneutunut monimutkaisiin vaiheisiin tarmolla.

Jos ympäristö ja luonto ovat joskus olleet Suomessa lapsipuolen asemassa, ne eivät ole enää.

Talvivaaran johdon saamat kovat syytteet ja Lokapoikien törkeyksistä yhtiön nokkamiehille pari vuotta sitten annetut rangaistukset ovat tienviitta uudenlaiseen yhteiskuntaan, jossa ei enää voi ajatella, että kyllä tuolla rämettä riittää, sen kuin painetaan törky sinne.

Ympäristö on lähes aina yhtä kuin elinympäristö. Kaivannaistuotteet ovat modernin elämäntavan perusta, mutta vesi on koko elämän perusta.

Pintavesien suojelu ei ole ympäristönsuojelulain vahvimpia kohtia: se vaatii tulkintaa, jossa juuri veden puhtauden ainutlaatuisuus käsitetään.

Ihmiset ovat seuranneet kauhulla ja voimattomina, kuinka Talvivaara on saanut sotkea vesiä, eikä valvova viranomainen, Kainuun ely-keskus, ole saanut yhtiötä kuriin. Siihen tarvittiin poliisi ja syyttäjälaitos. Luultavasti Talvivaaran syytteet lujittavat uskoa näihin viranomaisiin.

tavivaaraympäristörikos