Perämeri on ollut Suomen puhtain merilalue, mutta nyt sen vedenlaatu heikkenee
Perämeri on säilynyt kauan Suomen viimeisimpänä terveenä merialueena. Suomen ympäristökeskuksen eli Syken loppukesän mittaukset merentutkimusalus Arandalta kuitenkin osoittavat, että syvän veden fosfaattifosforin tasot olivat kohonneet reilusti viimevuotisiin arvoihin verrattuna.
Rannikkoasemilla sen sijaan ei havaittu vastaavaa fosforipitoisuuden nousua.
Myös typpikuormitus on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut suurempi kuin sitä edeltävänä vuosikymmenenä.
”Rehevöitymishaitat Perämerellä näkyvät selvimmin matalissa lahdissa, joissa veden vaihtuvuus on rajoittunutta”, sanoo biologi Mirja Heikkinen Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksesta.
Sinilevien massaesiintymät ovat Perämerellä pääsääntöisesti lyhytkestoisia, pienialaisia ja rannikolle painottuvia.
”Ulapalla fosforia ei ole riittävästi, että syntyisi eteläisille merialueille tyypillisiä sinileväkukintoja. Perämerellä ei myöskään ole laaja-alaisia hapettomia pohjia, kuten eteläisemmillä merialueilla”, selittää Heikkinen.
Meren tilasta tuottavat tietoa monet eri tahot. Syke vastaa avomeren seurannasta ja koordinoi Ely-keskusten rannikkovesien seurantaa. Ely-keskukset seuraavat suurimpien jokien mereen kuljettamaa ainemäärää 13 kertaa vuodessa tulva-aikaan painottuen.
”Merkittävin rannikkovesien tilaa heikentävä tekijä on jokivesien tuoma kuormitus”, Heikkinen sanoo.
Suuri osa siitä on peräisin valuma-alueen maa- ja metsätaloudesta. Valtaosa metsätalouden kuormituksesta tulee aiemmin ojitetuilta soilta. Valumavesien orgaaninen aines kuluttaa hajotessaan happea ja aiheuttaa veden tummumista, joka vaikuttaa koko ekosysteemiin, muun muassa muuttamalla valaistusoloja.
Veden tummuminen vahvistaa lämpenemistä ja lämpeneminen edelleen lisää rehevöitymistä.
Turve hajoaa helpommin lämpimässä vedessä, mikä lisää typen ja orgaanisen aineen kuormitusta. Lisäksi ravinnekuormitusta voimistavat lisääntyneet valumat talvisin ja syksyisin.
Perämeren tilan heikkeneminen uhkaa lajeja, jotka ovat herkkiä liettymiselle ja rihmalevien kasvulle. Esimerkkejä tällaisista lajeista ovat silmälläpidettävä meriuposkuoriainen (Macroplea pubipennis) ja uhanalainen vesikasvi upossarpio (Alisma wahlenbergii).
Metsätalouden erityisasiantuntija Anna Saarentaus, John Nurmisen säätiö:
”Kolmasosa fosfori- kuormituksesta on ihmisen aiheuttamaa”
◀ Suurin syy Perämeren rehevöitymiselle on jokien tuomat valumavedet.
Fosforikuormituksesta runsas puolet on luonnonhuuhtoumaa soilta ja metsistä, runsas kolmasosa ihmisen aiheuttamaa maa- ja metsätalouden hajakuormitusta ja noin viisi prosenttia pistekuormitusta. Loput seitsemän prosenttia on ilmasta peräisin olevaa laskeumaa.
◀ Metsätaloudessa kiinnitetään liian vähän huomiota vanhojen metsäojitusalueiden päästöön eli ojituslisään.
Ojituslisän vähentäminen pitäisi integroida metsätalouden tukiin ja ohjaukseen, jotta metsänomistajien tietoisuus päästöjen merkityksestä ja vähentämismahdollisuuksista kasvaisivat. Ojituslisää vähentävien toimien tulisi olla osa kestävän metsätalouden harjoittamista.
◀ Olisi tärkeää kiinnittää huomiota liukoisia ravinteita pidättäviin ratkaisuihin.
Niitä ovat käytännössä soiden ennallistaminen ja vesien palautus metsäojitusalueilta luonnontilaisille tai ennallistetuille soille.