Kurkiseuranta: Viisikko odottaa kevään etenemistä hyvissä asemissa
Kartta ja kuva: Ran Nathan, Idan Talmon, Anna Tuominen & Mikko Korhonen / Vastavalo
Mikä kurkiseuranta?
Suomen Luonto alkoi syksyllä 2020 seurata nuorten kurkien matkaa niiden ensimmäisellä syysmuutolla. Ne kantavat jaloissaan rengastajien kiinnittämiä gps-paikantimia, joiden avulla niiden lentoa voidaan seurata yksityiskohtaisesti.
Kurkien joukko on vaihtunut vuosien varrella, ja alkuperäisestä nelikosta mukana on vain Harmaa. Harmaan rinnalla seuraamme kesällä 2023 kuoriutuneiden Esterin, Haiskun, Kullan ja Laurin menoa.
Gps-kurjet ovat osa israelilaisen ekologin Idan Talmonin professori Ran Nathanin tutkimusryhmässä tekemää väitöskirjatutkimusta. Niiden seikkailuja päivityksissä kommentoi biologi Petri Suorsa, joka on yksi tutkijoiden yhteistyökumppaneista Suomessa.
Etelä-Suomeen on jo saapunut jonkin verran kurkia, mutta seurantaviisikko on hidastanut tahtia ja jäänyt odottamaan kevään etenemistä.
Pitkän ja kiivaan muuttorupeaman jälkeen Lauri pysähtyi Ukrainan Varyushynen kylään ja viipyi siellä maaliskuun 13. päivästä 21. päivään. Seuraavakin pyrähdys oli lyhyt, vain 170 kilometriä, ja Lauri laskeutui yöpymään Velyka Vys -joen rantakosteikolle.
22. maaliskuuta Lauri jatkoi 360 juuri ja juuri Valko-Venäjän puolelle. Se laskeutui pelloille Kirovin kylään, Polesian säteily-ekologisen suojelualueen rajalle. Suojelualue perustettiin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena pahimmin saastuneelle maalle.
Sittemmin Lauri on pysytellyt pienellä alueella lepäilemässä ja ruokailemassa. Biologi Petri Suorsa arvelee, että osa pelloista saattaa tulvia, sillä kurjet hakeutuvat tyypillisesti yöpymään paikkoihin, joissa vesi ympäröi niitä ja tarjoaa suojaa maapedoilta. Nyt kartalta ei kuitenkaan erotu järveä tai kosteikkoa.
Laurin syys- ja kevätmuuton muodostama silmukka on nyt lähes umpeutunut, ja kurki on palaamassa sille tutulle reitille.
Kurkiseuranta: Lauri-kurki esitteli tutkijoille harvinaisen muuttoreitin
Myös Esterin kevätmuutto on edennyt jonkin verran. Se lähti palmusunnuntaina liikkeelle Unkarin pohjoisrajalta ja lensi 80 kilometriä Slovakian puolelle. Heti seuraavana päivänä se jatkoi lähes 400 kilometriä ja kaarsi lopuksi itään Luoteis-Ukrainaan, missä se pysähtyi Bortyakhivka-nimisen kylän liepeille.
Haisku eteni maanantaina 25. maaliskuuta 370 kilometriä Puolaan lähelle Lublinin kaupunkia. Eteneminen oli sen muuttomatkaan suhteutettuna huomattavaa, sillä matkaa talvehtimisseuduilta Kroatiasta on kertynyt yhteensä vain noin 900 kilometriä.
Kulta jatkoi Venetsiasta Unkariin maaliskuun 14. päivänä ja on edennyt Hortobágyn kansallispuiston halki maan koillislaidalle, Slovakian rajalle. Se on maaliskuun 17. päivästä asti oleillut Tiszatelek-Tiszabercelin suojelluilla tulvaniityillä ja läheisillä pelloilla.
Pisimpään aloillaan on pysytellyt Harmaa, joka on pysytellyt samoissa peltomaisemissa Puolassa jo kaksi ja puoli viikkoa.
”Se on nyt jännä nähdä, mikä niistä tulee ensimmäisenä Suomeen, ja onko niin, että osa niistä jää jonnekin sinne Valko-Venäjälle tai Baltiaan koko kesäksi”, Suorsa sanoo.
Todennäköisesti ensimmäisenä Suomeen ennättää Harmaa, sillä se on jo pesimäiässä, eikä reviirin varaamisessa sovi aikailla, jos aikoo pesiä. Harmaan kotiseutu on kuitenkin Kuopion ja Joensuun välimaastossa, jossa lunta on yhä runsaasti.
Ensimmäisenä saapuvat kurjet ovat Suorsan mukaan maan eteläosissa pesiviä lintuja.
”Valtaosa aikuisista kurjista on Suomen ulkopuolella vielä”, kertoo Suorsa.
Kurkien muuttohuippua odotetaan vasta huhtikuun puolivälin kieppeille.