Agroekologi, erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Tutkii muun muassa viljelykasvien pölytystä ja peltoluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Kiinnostunut maatalousympäristön monimuotoisuudesta, sen suojelun keinoista ja merkityksestä maataloudelle. Blogissa Marjaana liikkuu tutkimusten parissa pelloilla ja pientareilla, pohtii ruoantuotannon kestävyyttä ja etsii keinoja säilyttää maatalousluonnon monimuotoisuus.
Kotieläintuotannon kestävyys vaatii tuotannon ja kulutuksen vähentämistä
Eläintuotannon mahduttaminen maapallon kantokyvyn rajoihin ei onnistu, jos keskitymme pelkästään tuotannon tehokkuuden ja ympäristöystävällisyyden parantamiseen. Myös tuotannon globaali vähentäminen on välttämätöntä.
Teksti: Marjaana Toivonen
Maailman eläintuotanto ylittää planeettarajat eli muuttaa ilmastoa ja ekosysteemejä tavalla, joka vaarantaa maapallon elinkelpoisuuden ihmiselle. Jotta eläintuotanto saadaan mahdutettua maapallon kantokyvyn rajoihin, tarvitaan sekä tuotannon ja kulutuksen vähentämistä että tuotannon optimointia ja tehostamista. Muutos tulee tehdä reilulla tavalla kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuviin ryhmiin. Kuvaluonnos artikkeliin Herzon ym. (2024).
Sain äskettäin olla mukana kirjoittamassa artikkelia maailman kotieläintuotannon kestävyydestä ja muutostarpeista. Mukana oli tutkijoita monilta tieteenaloilta maataloustieteistä ravitsemustieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja filosofiaan. Vaikka lähestyimme asiaa eri näkökulmista, oli viestimme yksimielinen: maailman eläintuotantoa pitää vähentää. Samalla vauraissa maissa ja väestöryhmissä pitää vähentää eläintuotteiden kulutusta.
Kotieläintuotannossa on lähtökohtaisesti paljon hyvää. Se voi hyödyttää luonnon monimuotoisuutta, auttaa ylläpitämään terveellistä ravitsemusta ja edistää maaseudun elinkeinoja. Nykyisin kotieläimiä on kuitenkin maapallolla liian paljon. Niiden kasvatus kuluttaa liikaa maata, vettä ja energiaa ja tuottaa liikaa kasvihuonekaasu- ja ravinnepäästöjä. Niiden rehuntuotanto kilpailee ihmisravinnon tuotannon kanssa. Lisäksi paisunut eläintuotanto ylläpitää vauraissa maissa liiallista eläintuotteiden kulutusta ja aiheuttaa terveyshaittoja.
Suurin osa maanviljelyn sadosta globaalisti ja Suomessa käytetään kotieläinten ruokkimiseen. Osa kotieläimille syötettävästä rehusta sopisi myös ihmisravinnoksi. Kuva: Pixabay
Olemme tottuneet ajattelemaan, että eläintuotannon kestävyysongelmat ratkaistaan tuotantoa kehittämällä. ”It’s not the cow, it’s the how” on englanninkielinen lausahdus, jolla eläintuotantoa usein puolustetaan.
Käytännössä eläintuotannon kehittäminen on keskittynyt tuotannon tehostamiseen. Ruokinnan optimoinnin ja jalostuksen ansiosta eläimet on saatu kasvamaan nopeammin ja tuottamaan enemmän. Lihantuotannossa naudat ovat menettäneet asemiaan sioille ja siipikarjalle, jotka muuntavat syömänsä rehut kasvukiloiksi nautoja tehokkaammin. Tuotannon ympäristöhaitat on pyritty ratkomaan ruokinnallisin ja teknologisin ratkaisuin. Esimerkiksi märehtijöiden tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään rehunlisien ja metaanin talteenottojärjestelmien avulla.
Tuotannon tehokkuutta tavoiteltaessa on kuitenkin menetetty hyötyjä luonnon monimuotoisuudelle, heikennetty eläinten hyvinvointia sekä lisätty ihmisravinnon ja rehuntuotannon välistä kilpailua. Lisäksi tuotannon tehostaminen on kiihdyttänyt tuotantomäärien lisäämistä. Ympäristön näkökulmasta tuotannon kasvu on syönyt tehostamisen hyödyn.
Kotieläintuotannon kehittäminen tehokkaaksi ja ympäristöystävälliseksi on tärkeää, mutta siihen pitää yhdistää ymmärrys tuotannon sopivasta laajuudesta. Miten ja kuinka paljon tuotamme ja kulutamme ovat molemmat olennaisia kysymyksiä ja sidoksissa toisiinsa.
Esimerkiksi laajaperäinen, laidunnukseen perustuva märehtijöiden kasvatus tukee monin päin maailmaa luonnon monimuotoisuutta, hiilen säilymistä maaperässä, haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elantoa ja ruokaturvaa. Se vaatii kuitenkin huomattavan paljon maa-alaa tuotettua lihakiloa tai maitolitraa kohden ja voi siksi ylläpitää vain matalaa eläintuotteiden kulutustasoa. Vastaavasti kanojen ja sikojen kasvatus tavalla, jossa ruokinta perustuu erilaisiin sivutuotteisiin ja eläinten hyvinvointia parannetaan reilusti, ei tuota nykyistä määrää lihaa ja munia. Kestävä tuotantotapa vaatii rinnalleen kestävän tuotannon ja kulutuksen määrän.
Kotieläintuotannon kestävyyteen vaikuttaa, kuinka tuotanto järjestetään ja kuinka paljon sitä on. Kuva: Pixabay
En tiedä, miten muutos kestävään kotieläintuotantoon käytännössä tehdään. Sen tiedän, ettei kyseessä ole maatalousalan sisäinen asia vaan laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Tarvitsemme muutoksia politiikassa, tutkimuksessa, maataloudessa, elintarviketeollisuudessa ja kulutuksessa, Suomessa ja globaalisti.
Lisäksi muutos pitää tehdä reilulla tavalla. Esimerkiksi kotieläintuottajat tarvitsevat tukea ja vaihtoehtoja siirtymään. Velvollisuus kulutuksen vähentämiseen on puolestaan vauraissa maissa ja ihmisryhmissä; ei heillä, joiden ruokaturva on heikko.
Yhden asian meistä jokainen voi tehdä: vaalia ajatuksissaan ja puheissaan maapallon rajallisuuden tajua. Maapallo tarjoaa rajallisen määrän luonnonvaroja ja kestää rajallisen määrän kulutusta ja rasitusta. Se meidän on hyväksyttävä kotieläintuotannossa ja kaikessa toiminnassamme.
Marjaana Toivonen
Agroekologi, erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Tutkii muun muassa viljelykasvien pölytystä ja peltoluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Kiinnostunut maatalousympäristön monimuotoisuudesta, sen suojelun keinoista ja merkityksestä maataloudelle. Blogissa Marjaana liikkuu tutkimusten parissa pelloilla ja pientareilla, pohtii ruoantuotannon kestävyyttä ja etsii keinoja säilyttää maatalousluonnon monimuotoisuus.
Pientareet lisäävät luonnon monimuotoisuutta, torjuvat eroosiota ja hillitsevät ravinteiden valumista vesistöihin. Silti pientareita katoaa, sillä viljelijätuet eivät enää edellytä jättämään niitä.
Aurinkopaneelien luontovaikutukset riippuvat siitä, mihin paneelit sijoitetaan ja mitä niiden alla ja väleissä kasvaa. Lajistollista monimuotoisuutta selvemmin aurinkovoimalat muuttavat maatalousmaisemaa.