Suomesta voi erottaa kaksi erityyppistä sienestämisperinnettä. Idässä ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä sieniä on käytetty yleisesti paastonajan ravintona. Tavallinen kansa on käyttänyt muutamia sienilajeja kuten rouskuja ja säilönyt niitä ikivanhoin menetelmin.

Venäjällä sienestäminen, sikäläisittäin hiljainen metsästys, on laajojen kansanjoukkojen harrastus. Itänaapurissa kerätään meillä vähemmän poimittuja lajeja kuten punikkitatteja ja mesisientä, jota sanotaan kauniisti taigan lahjaksi.

Lännestä maahamme rantautui toisenlainen, leimallisesti yläluokkainen sieniperinne. Siinä suosittiin kantarellin ja herkkusienen kaltaisia lajeja. Sieniruokia valmistettiin monimutkaisin reseptein tavoitteena kulinaariset nautinnot. Samalla omaksuttiin ranskankielisiä sanoja kuten champignon, joka merkitsee sientä.

Herkkutatit lukeutuvat jälkimmäiseen perinteeseen. Ruotsin hoviin sieni kulkeutui ranskalaissyntyisen Kaarle XIV Juhanan mukana 1800-luvun alussa. Ruotsissa sieni tunnetaan yhä nimellä karljohan. Herkkutattimaa Italiassa tälle ”pikku porsaalle” tunnetaan yli 50 nimeä.

Kolmanneksi sienestämisperinteeksi voi lukea sienten viljelyn ja neljänneksi värjäyksessä käytettävien sienten keräämisen. Suomessa sienten viljely on nuorta, mutta Kiinassa viljelyä on harrastettu yli tuhat vuotta. Sienivärjäys elää Suomessa jonkinlaista renessanssia.

Kuva: Shutterstock

Punakärpässieni aiheuttaa hallusinaatioita

Punakärpässieni ei ole myrkkysienistä kavalin, mutta näyttävin se epäilemättä on. Kenties sen vuoksi se on kelpuutettu myrkkysienten symboliksi.

Punakärpäsen hallusinoivat ominaisuudet on tunnettu iät ja ajat. Muinaisessa intialaisessa Rigveda-kokoelmassa mainittu soma-rituaalijuoma saattoi olla valmistettu punakärpässienestä. Siperian shamaanit hakivat sekavuustilojen avulla yhteyttä esi-isien henkiin.

Lastenkirjallisuuden arveluttavin sienestäjä on Peppi Pitkätossu, joka menee Tommin ja Annikan kanssa retkelle, löytää punakärpässienen ja haukkaa siitä palan. Kohta Peppi luulee osaavansa lentää ja hyppää jyrkänteeltä alas. Astrid Lindgren ei totisesti saarnaa, sen saa tehdä äiti tai luokanopettaja.

Punakärpässienen myrkyt, erityisesti iboteenihappo, vaikuttavat keskushermostoon ja psyykeen. Sienen syönnistä seuraa huimausta, pahoinvointia ja harhoja, jotka saivat Pepinkin hyppäämään kalliolta.

Shamaanit hakivat sekavuustilojen avulla yhteyttä esi-isien henkiin.

Muutakin käyttöä myrkkysienelle on ollut. Ennen punakärpässientä liotettiin maitoon tai sokeroituun veteen. Neste houkutteli luokseen sisätilojen hyönteisiä kuten kärpäsiä, jotka myrkky pökerrytti. Tämän vuoksi sienen nimi viittaa monissa kielissä kärpäsiin.

Lue lisää

Arkiston aarteita: Šamaanien sieni

On mahdollista, että juuri punakärpässieni on aikoinaan mullistanut arktisten alueiden elinkeinoelämän. Porojen sanotaan syövän mielellään punakärpässieniä ja joutuvan niistä humalantapaiseen tilaan. On epäilty, että poro olisi saatu kesytettyä tarjoilemalla sille tätä herkkua. Villeimmät tutkijat löytävät punakärpässienen myös punavalkean joulupukin ja lentävien porojen taustalta.

Kaikkialla maailmassa tiedetään käytetyn hallusinoivia sieniä kuten madonlakkeja. Suomen huumausaineasetus määrittelee madonlakit huumausaineiksi, joiden kerääminen, käyttö, hallussapito ja myynti on kielletty.

Tulenteossa taulakääpää on käytetty vuosituhansia. Kuva. Shutterstock

Taulakäävästä tulta ja korvalääkettä

Saamelaiset hoitivat päänsärkyä polttamalla taulakäävän palasta kipeän kohdan päällä. Kiinassa sillä on karkotettu vatsasyöpää. Pehmeästä taulasta muotoilluilla korvatulpilla on lievitetty korvakipuja. Keskiajalla taulasta taivuteltiin erilaisia esineitä kuten lakkeja. Vielä nykyisinkin Romaniassa markkinoilla myydään taulasta tehtyjä hattuja, kukkaroita ja muita tarve-esineitä.

Tulenteossa taulakääpää on käytetty vuosituhansia. Alpeilta löydetyllä Ötzillä, yli 5000 vuotta sitten eläneellä miehellä, oli mukanaan taulakääpää. Ötzi kuljetti matkassaan myös pökkelökääpää, jolla tiedettiin olevan tulehdusta hillitseviä ja antiseptisiä vaikutuksia. Nykylääketieteen kannalta tärkeä on eräs homesieni, jonka tuottama penisilliini nujertaa stafylokokki-bakteereja.

Alpeilla yli 5000 vuotta sitten eläneellä Ötzillä oli mukanaan taulakääpää.

Taulaksi tehtäessä käävästä vuollaan ensin kuori ja pillit pois. Sisusta nuijitaan, kaulitaan ja sitä liotetaan pari päivää lipeässä tai ureassa. Sitten se kuivataan ohuina levyinä.

Hohkaiseen taulaan isketään kipinä tuluksilla. Taula kytee tuntikausia, joten sen avulla tulta voidaan siirtää paikasta toiseen. Taulakäävän tieteellinen sukunimi Fomes merkitseekin sytykettä. Taulaa käytettiin yleisesti 1800-luvun puoliväliin, jolloin tulitikut syrjäyttivät sen.

Tulta voitiin kuljettaa myös arinakäävän avulla. Nimensä arinakääpä on saanut siitä, että illalla arinalle kytemään jätetystä käävästä saatiin tehtyä vielä aamulla tulet.

Sieni voi olla herkullinen tai tappava

Sienet ovat vaikuttaneet makutottumuksiimme paljon kantarellikastiketta tai rouskusalaattia laajemmin. Ellei sieniä olisi, ravintolassa jäisi tilaamatta leipä, olut ja punaviini, sillä kaikkia on käytetty hiivasienellä.

Teetä juodaan paljon Britanniassa osittain kahviruosteen vuoksi. Tämä sieni teki kahvinviljelyn brittien siirtomaassa Ceylonilla mahdottomaksi ja viljelijät siirtyivät teehen.

Lue lisää

Myrkkysieniä ja sienimyrkytyksiä

Vehnän haisunoki puolestaan antoi viljalle helposti ikävän hajun. Joku nokkela leipuri historian hämärissä keksi peittää hajun lisäämällä vehnään pippuria. Kerrotaan, että tästä saivat alkunsa piparkakut.

Sieni voi myös tappaa. Eniten sienimyrkytyksiä maailmalla aiheuttaa kavalakärpässieni, joka on Suomessa lounainen laji. Samoja myrkkyjä sisältää yleisempi valkokärpässieni, joka tunnetaan englannin kielessä tuhon enkelinä.

Eniten sienimyrkytyksiä maailmalla aiheuttaa kavalakärpässieni. Kuva: Shutterstock

Vaarallisimman sienen tittelistä ei kuitenkaan kilpaile kavalakärpässieni. Varsinaisia tuhon enkeleitä ovat olleet torajyväsienen ja perunaruton kaltaiset sienet. Kun Pietari Suuri marssi 1722 Turkkiin, hänen armeijansa ilmeisesti söi torajyvän saastuttamaa viljaa ja 20 000 miestä kuoli. Irlannissa perunaruttosieni puolestaan vei sadon 1840-luvulla ja vaikutti merkittävästi nälänhädän syntyyn. Nälänhädän seurauksena noin miljoona irlantilaista menehtyi ja vajaat kaksi miljoonaa muutti maasta.