Maastopyöräily on monipuolinen laji. Se sopii monentyyppisille harrastajille ja on hyvä tapa lähteä ulos luontoon, retkelle ja kuntoa kohottamaan. Kokosimme alle erilaisista maastopyöräilyn alalajeista, pyörien ominaisuuksista ja suojavarusteista sekä maastopyöräetiketistä.  Lähde kokeilemaan rohkeasti!

Maastopyöräilyssä on eri alalajeja, jotka juontavat juurensa maastopyöräkilpailuista. Käytännössä monesti eri alalajien ominaisuudet sekoittuvat pyöräharrastuksessa. Laji alkoi kehittyä 70-luvulla Californiassa, Yhdysvalloissa.

Cross Country eli XC
Kilpamuotona XC:ssä ajetaan pitkiä, kymmenien kilometrien matkoja mahdollisimman nopeasti. Maastopyöräilyn alalajeista XC:ssä poljetaan teknisesti vähiten haastavassa maastossa, eli tasaisilla poluilla ja metsäteillä. Lajissa vaaditaan kuntoa ja kestävyyttä. XC sopii mainiosti harrastuksen aloittamiseen ja siihen sopii edullisempikin maastopyörämalli. Cross Country -tyyppinen jäykkäperäinen pyörämalli soveltuu oivallisesti myös retkipyöräilyyn ja siihen saa kiinnitettyä retkivarusteet. Monikäyttöisellä XC-pyörällä polkee niin työmatkat, iltalenkin lähimetsässä kuin pidemmät mastopyörävaelluksetkin.

Enduro
Cross Countrystä polveutuva enduropyöräily haastavampaa ja teknisempää kuin XC-pyöräily. Ajettavat polut ovat vaikeampia, juurakkoisia ja kivikkoisia, ns. teknisempiä. Endurossa on hyvä olla joustavampi pyörä kuin XC:ssä, mutta ei yhtä järeä kuin DH:ssa, keveys on valttia. Enduropyöräily on Suomessa ehkäpä yleisin maastopyöräilyn muoto.

Alamäkiajo eli Down Hill eli DH
Alamäkiajossa tullaan kirjaimellisesti mäkeä alas, ja usein lujaa! DH-mäkiä on rakennettu Suomessa monien laskettelukeskusten rinteiden yhteyteen. Keskuksissa rinteen laelle pääsee yleensä hissillä. Ympäristön kannalta jo valmiiksi ihmisen muokkaaman maiseman lisäkäyttö on tietenkin parempi, kuin uusien DH-mäkiratojen rakentaminen luonnontilaiseen rinteeseen.

Evon pitkospuilla tarvitaan tasapainoa. Kuva: Annakaisa Vänttinen.

Maastopyörä
Pyörä määrittyy tarkoituksen mukaan. Alamäkipyöräilyssä käytetään aivan eri tyyppistä pyörää kuin XC:ssä. Joustokeula ja levyjarrut ovat yleiset, toisin kuin vielä perikymmentä vuotta sitten. Rengaskokoja on nykypäivänä kolmea erilaista, jokaisella omat puolensa ja piirteensä. Pienemmät 26-tuumaiset renkaat ovat kevyemmät ja leikkisämmät, kun taas isommat 29-tuumaiset rullaavat esteiden yli helpommin. Saatavilla on myös aivan viime aikoina suuren suosion saavuttanut välimuoto: 27,5-tuumainen. rengas Karkeasti voisi sanoa, että XC:ssä ajetaan enemmän 29-tuumaisilla ja DH:ssa pienemmillä.

Maastopyörää, kuten mitä tahansa pyörää hankkiessa tärkeintä onkin koeajaa mahdollisimman monta vaihtoehtoa ja valita se, mikä tuntuu omille mitoille ja käyttötarkoitukselle sopivimmalta. Hyvät kauppiaat järjestävät mielellään koeajoja.

Muutamalla sadalla eurolla voi saada käytettynä hyvän jäykkäperäisen maastopyörän, jolla pääsee turvallisesti harrastuksen pariin ja nauttimaan luonnosta. Harrastepyörillä ei ole hintakattoa. Täysjoustopyörät ovat kalliimpia, ja on olennaista, että jousitusratkaisu ja iskunvaimentimet ovat laadukkaat. Huonosta jousituksesta on enemmän haittaa eikä halvalla ei saa hyvää.

Maastopyöräilyssä on myös sen verran iso loukkaantumisriski, että halvat ja huonolaatuiset pyörät voivat olla jopa vaarallisia. Nykyaikainen kilpailukelpoinen täysjoustopyörä maksaa n. 3000–6000 €.

Monissa retkikeskuksissa ja laskettelukeskuksissa voi vuokrata maastopyörän tai alamäkipyörän. Kunnollisilla suojavarusteilla ja järki kädessä DH:kin on turvallista ja todella hauskaa ja hyvää liikuntaa aivan ensikertalaisellekin!

Suojavarusteet
Maastopyöräily on vauhdikas laji ja turvallinen kun varusteet ovat kunnossa. Maastopyöräilyssä kypärä on luonnollisesti välttämätön. Hanskat on hyvä olla kaatumisen varalle. Endurossa on tapana käyttää polvisuojia, ja monesti myös kyynärsuojia. DH:ssa taas näiden lisäksi full face- eli kokokypärää, joka suojaa myös kasvot. Varsinkin aloittelijan on hyvä käyttää myös suojapanssaria, joka suojaa rintaa, olkapäitä ja selkärankaa.

Maastopyöräetiketti
Metsissä ja poluilla maastopyöräilijä kulkee luontoa kunnioittaen ja sen ehdoilla. Kohtelias pyöräilijä väistää vastaantulevaa jalankulkijaa. Maastopyöräilijä, kuten kukan tahansa luonnossa liikkuja, ei roskaa ja jättää mahdollisimman vähän jälkiä luontoon. Herkillä luontoalueilla pyöräillään erityistä varovaisuutta noudattaen ja pysytään poluilla. Maamme lukemattomille poluille mahtuu monenlaista tallaajaa ja polkijaa!

Lähde kokeilemaan!
Jos kuntosalit ja jumpat kyllästyttävät, lähde kokeilemaan maastopyöräilyä lähimetsään tai retkeilyalueelle. Pääset nauttimaan luonnosta ja kasvatat samalla kuntoa, lihasvoimaa, kehonhallintaa ja tasapainoa. Stressi jää polulle.

Tutustu aiheeseen lisää 
Kävimme maastopyöräilemässä Evon retkeilyalueella. Lue lisää 14.11. ilmestyneestä Suomen Luonnon numerosta 9/2014.
Katso myös tunnelmia maastopyöräretkeltä, video >>

Välillä voi joutua kantopuuhiin.