Olen seurannut välillä pitkiäkin toveja lapinpöllön elämää pohjoiskarjalaisessa metsässä. Olen nimittäin seurannut pesää WWF:n nettikamerasta. Se on avannut hienon kurkistuksen lapinpöllön pesimiseen.
Kuvat: Samuli Haapasalo. Kuvat eivät ole WWF:n kameran pesältä, vaan niistä linnuista vuosien aikana kuvattuja, joita esiintyy blogissa.
Ihailen vaihtelevaa maisemaa: kaunis metsä rinne, joka laskeutuu lammen rantaan. Puro lorisee rinteessä, se on äänihavainto, puro ei näy kuvassa. Pesä on suurikokoinen vanha kanahaukan pesä. Lapinpöllö pesii vanhoihin petolintujen pesiin tai sopivasti katkenneen järeän puun kannon päähän.
Olen pyrkinyt määrittämään kaikki lapinpöllön pesämaiseman äänet. Eniten ovat olleet äänessä pöllön poikaset, jotka huutelevat yhteysääntään yleensä varmaan lähellä olevalle emolinnulle. Kuoriutumisen jälkeen aikuinen oli aluksi aina pesällä ja toinen toi sille ruokittavaksi myyrät
Metsässä laulavat monet rastaat: laulurastas, punakylkirastas, kulorastas sekä räkättirastas. Uusin on mustarastas, joka on runsaassa puolessa vuosisadassa yleistynyt valtavasti. Punarinta täydentää rastaitten kuoroa. Myös peukaloinen täräyttelee tempoltaan vaihtelevia voimakkaita säkeitään. Talitiainen kuuluu silloin tällöin, joskus sinitiainen. Vihervarpusen pirteät äänet kuuluvat monasti.
Laulurastas ja korennot
Rauhallisin säkeeltään mutta ahkerin laulultaan on tiltaltti. Aamusta iltaan ja pitkälle kesään se tavailee til tal tal til tiltal til…. lauluaan väsymättömänä. Kun muut ovat hiljaa, tiltaltti on aina silloinkin äänessä.
Käen kukkuminen kuuluu kauas. Joskus käki kukkuu aivan pesän lähellä.
Käki kukkuu siellä…
Kirjosieppo on paljon äänessä. Luulen kuulleeni etäältä myös pikkusiepon haikean, laskevan säkeen. Leppoisan säkeensä toistelee leppälintu, jonka kanta on vahvimmillaan itäisessä Suomessa. Leppälintu saattaa innostua laulamaan myös kesäyössä puolelta öin säkeitään. Rauhallisen venähtävän lentolaulunsa toistelee pitkin päivää myös metsäkirvinen. Peipon kuuluva laulu kuuluu monelta suunnalta. Saattaa olla, että pari räkättiä ja närheä ovat vahingossa osuneet niin lähelle pesää, että ovat hermostuneet aktiivisiin huutelemisiin.
Kun valkoviklo huutaa soidinlauluaan tai metsäviklo iloisen tlyit-vit-vit, tunnelma elävöityy hetkessä. Laulujoutsenet ovat välillä kovassakin äänessä. Kerran kuulin etäältä kuovin soidinääniä lennossa, vaikka naaras saattaa olla jo varhaisella paluumuutolla.
Valkoviklo
Lehtokurpan soidinlento ei ole osunut juuri silloin, kun olen ruudulla, luulen sen tässä lentelevän. Närhi rikkoo rääkymisellään välillä tunnelman. Sepelkyyhky kuului monesti. Käpytikka kuului vakioääniin.
Tuulen humina ja välillä ankarat puuskat ovat osuneet korviini. Joskus pelkään kanahaukan vanhan pesäkoivun napsahtavan poikki tuulisessa sadekuurossa ja ukkosessa. Toinen mitä jännitin, on että poikaset eivät tipahtaisi pesältä. Ajattelin, että ne ovat vielä niin pieniä, että eivät vielä pääse kiipeämään oksalle lähistölle vanhempiensa huolenpitoon. Vaan kuinkas sitten kävikään, se selviää blogin lopussa. Myös puiden narahdukset, naksahtelut ja hankausäänet kuuluvat luonnollisina äänimaisemaan.
Kaukaa haukkuvan koiran olen kuullut silloin tällöin. Teknisistä äänistä olen huomannut moottorisahan, onneksi tarpeeksi kaukana.
Aikaisemin tässä olisi äännellyt lapintiainen, mutta ei enää kymmeniin vuosiin, sen pesimäala on supistunut kohti pohjoista ja tämän kauniin tiaisen kanta on selvästi vähentynyt. Myöskään harvinaistuneet hömö- tai töyhtötiainen eivät ole osunut kohdalle silloin kun olen kuunnellut, muitakin varmaan on jäänyt havaisematta. Ja jos olisi yöaikaan kuunnellut, ehkäpä olisin kuullut parin nisäkkään ääntä.
Lapintiaisemo ja kaksi poikasta
Tästä nettikamerasta on päässyt mainiosti tarkkailemaan pöllöjen elämää ja niitä ympäröivää luontoa. Erilaisista luontokohteista löytyy monia muitakin kameroita, jotka ovat syystä saaneet vahvan suosion.
Ja viime viikon lopulla 12.6. illan suussa poikaset yllättäen pyrähtivät kooltaan varsin keskenkasvuisina lentoon ja asettuivat äänestä päätellen johonkin alemmaksi, sopivalle oksalle istuskelemaan. Varhainen lähtö pesästä kuuluu monien pöllöjen tapaan niiden käyttäytymiseen. Jostain alempaa ne edelleen huutelivat tuttua kutsuaan myös seuraavana aamuna. Myös aikuisten lintujen äänialaltaan hyvin matalat huh huh huh huh huh äänet toistuivat äänimaailmassa jyhkeästi. Saattavathan pöllöt myöhemmin käydä pesällä istahtamassa. Muutaman tunnin päästä siitä, kun poikaset olivat lennähtäneet pesältä, käpytikka kävi nauttimassa pesästä löytämiään hyönteisiä.
Lapinpöllöt ruokkivat koko kesän poikasia pesän lähimaastossa. Eli niiden pesimärauha jatkuu.
Sääksi eli kalasääski
Nyt voi vielä puoleksitoista kuukaudeksi siirtyä tarkkailemaan esim. WWF:n sääksikameraa. Toivottavasti pesintä myös kalasääskillä etenee hyvin. Kaksi pientä poikasta odottaa nälkäisinä naaraan kanssa koiraan joskus hieman harvakseltaan tuomia kaloja.
Samalla kun toivotan kaikille hyvää juhannusta, toivotan rannoille linturauhaa, esimerkiksi järvien kalasääskille ja kuikille sekä pienten lampien kaakkureille.