Mäkäräisten paras aika saattaa tältä kesältä olla ohi – ainakin täällä Kainuussa huippu tuntuisi olevan juhannuksen tienoolla – mutta toisaalta vuodet vaihtelevat, ja eiköhän otuksia piisaa vielä sen verran, että aihetta voi pitää ajankohtaisena.

Hyttysten tapaan mäkärät ottavat veriaterioita nisäkkäistä ja linnuista, joskin tyyli on erilainen. Mäkärä ei pistä vaan puraisee. Se leikkaa iholle pienen pyöreän haavan ja erittää siihen veren hyytymistä estävää ainetta, joka aiheuttaa helposti ärsytystä, kutinaa ja pientä turvotusta. Jos mäkäriä on runsaasti eikä niiltä ole onnistunut suojautumaan, naamaan ja kaulaan voi tulla näyttävää verenpunaista pilkutusta.

Suomessa mäkäriä tavataan useita kymmeniä lajeja, mutta vain osa niistä hyödyntää ihmisten verta. Tieto ei ehkä lohduta, sillä muutamankin lajin esiintyminen riittää häiritsemään luonnossa oleskelun rauhaa.

Mäkärät lisääntyvät virtaavissa vesissä, ja vaikka aikuiset voivat lentää kauaskin vesistöistä, ei ole yllättävää, että tiheimmät mäkäräpilvet tapaa pohjoisesta Suomesta, missä sopivia puroja ja jokia on eri tavalla kuin etelässä.

”Parhaimmillaan koskissa voi olla miljoona toukkaa. Ne ovat kuhisevana mattona yhtä aikaa yhdellä neliömetrillä”, kerrotaan Helsingin Sanomien tiedejutussa vuonna 2021. Jutun yhteydessä on myös elektronimikroskoopilla otettu kuva mäkärän päästä – kaunis, vai mitä? Tässä Suomen Luonnon linkissä puolestaan Sami Karjalaisen ottama potretti, jossa näkyy mäkärän hieman kärpäsmäinen, hyttystä tanakampi olemus.

Vaikka mäkäräntoukat ovat pieniä, runsaudessaan ne tarjoavat hyvää syötävää koskikorennoille, kaloille ja muille vetten pedoille. Sama pätee aikuisiin mäkäriin, joita napsivat vaikkapa linnut ja sudenkorennot. Joutuupa niitä myös yökönlehtien ja kihokkien sulateltaviksi. Monet siis pitävät mäkäriä hyödyllisinä eläiminä, vaikka me ihmiset emme niitä jaksa rakastaa.

Entä kuinka otsikossa mainitut pukki ja laventeli liittyvät mäkäriin?

1990-luvulla asuimme vanhalla pientilalla Pohjois-Karjalan Valtimolla. Meillä oli siellä vuohia, ja eräänä päivänä huomasin, että komea musta Zorro-niminen pukkimme oli laitumella ollessaan joutunut mäkärien uhriksi. Zorrolla oli kyljissä pitkää karvaa, mutta pohjavilla oli sen verran ohutta, että mäkärät olivat päässeet puremaan nahan veripilkkuja täyteen. En enää muista, mistä olin lukenut, että laventeli torjuisi hyönteisiä, mutta kokeeksi sivelin Zorron kyljet oliiviöljyllä, jota olin vahvistanut laventeliöljyllä.

Öljyn teho yllätti: se tuntui sekä hoitavan pukin ihoa että estävän uudet mäkärähyökkäykset. Kun samoihin aikoihin minulla oli porkkanoiden harventamisurakka – mikä tarkoitti hidasta konttaamista pellolla keskellä pahinta mäkäräsesonkia – sivelin laventeliöljyä kasvoihini ja kaulaani. Päänahkaani en sentään viitsinyt öljytä, mutta huivi hoiti suojauksen. Eipä tarvinnut enää mäkäristä tuskailla!

Seuraavan vuosikymmenen vietimme meren saarella Virossa, missä mäkäriä ei ollut lainkaan, mutta kun vuonna 2015 asetuimme Kainuuseen, vanha tuttavuus uudistui saman tien. Nykyisen kotimme lähellä kulkee joki, ja pihalla mäkäriä riittää. Niinpä laventeliöljyllä on taas käyttöä.

Kuva: Carlos Pérez Adsuar Antón / pexels.com. 

Laventeli ei ole omalla pellollamme viihtynyt – se tunnetaan aurinkoisen Välimeren kasvina – joten turvaudun apteekista ostettuun eteeriseen öljyyn, jota tipottelen oliiviöljyyn. (Huom! Eteerisiä öljyjä käytettään iholle aina laimennettuina.) Tämä hyönteiskarkote on iholle vain hyväksi, mitä samaa en sanoisi varsinaisista hyönteismyrkyistä.

Enkä totisesti halua avukseni mitään Thermacellia levittelemään myrkkyhöyryjään pitkin pihaa. Jos vielä lentävät hyönteiset ehtivät ilmassa kulkevien myrkkyjen tieltä pois – mistä en ole edes varma – samaa ei voi sanoa hitaasti mönkivistä muurahaisista, hämähäkeistä sekä perhosten ja muiden hyönteisen toukista. En oikein ymmärrä suositusta käyttää moista myrkkylaitetta ”vain” omalla pihalla, ikään kuin ei haittaisi, että pihapiirien hyönteismaailmaa tahallisesti köyhdytetään.

Suosittelen siis laventeliöljyä, jonka teho mäkäriin on omien kokemusteni mukaan sataprosenttinen. Hyttysiin vaikutus ei ole aivan yhtä tehoisa, mutta varmasti aine torjuu jonkin verran myös niitä. Viime viikolla hääräsin kasvimaallamme kaksi tuntia laventeliöljyt naamassa ja huivi päässä ilman mitään ongelmia – kun samaan aikaan hyttyset ja mäkärät pommittivat pihalla ollutta öljytöntä puolisoani niin että hän siirtyi mieluummin sisälle.

Mutta kyllä vain laventelin tuoksu sopii miehillekin! Pari kesää sitten Risto teki halkohommia pahimpaan mäkäräaikaan, ja niinpä patistin häntä öljyilyyn. Kun kylätiellä ohi kulkeva nainen pysähtyi juttelemaan, hän hämmästeli sitä, miksi mäkärät kerääntyivät pilveksi hänen ympärilleen, mutta Riston kimpussa otuksia ei ollut lainkaan.

Niinpä niin, laventeliöljy on salainen aseemme – tai ei salainen, vaan mieluusti yleisessä käytössä ennemmin kuin kaikenlaiset inhat myrkyt.

Miehet 1990-luvulta: Risto ja Zorro