Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä kesästä 2013 lähtien käydyt TTIP-neuvottelut ovat pysyneet pitkälti salaisina. Tiedossa on kuitenkin, että sopimukseen sisältyy energiaa ja raaka-aineita käsittelevä kappale, joka vaikuttaisi EU:n ja Yhdysvaltojen energiayhteistyöhön.
Suomen eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi marraskuussa samankaltaisen CETA-sopimuksen, jota solmitaan Kanadan ja EU:n välille. Tuo sopimus voi vielä kaatua, jos sen katsotaan vaativan kaikkien EU-maiden hyväksynnän.

Euroopan näkökulmasta ongelmallinen on kumpaankin sopimukseen sisältyvä välimiesmenettely, joka takaisi suuryrityksille mahdollisuuden haastaa valtioita oikeuteen, jos nämä säätävät ympäristölakeja, jotka häiritsevät yritysten toimintaa.

Ranskassa on säädetty liuskekaasutuotannon kieltävä laki. Ennen lain säätämistä hallitus oli kuitenkin myöntänyt yli 100 lupaa liuskekaasutuotannon aloittamiseen. ”Pahimmassa tapauksessa välimiesmenettely antaisi luvan saaneille suuryrityksille mahdollisuuden vaatia satojen miljoonien eurojen korvauksia menetetyistä voitoista”, sanoo Antoine Simon Maan Ystävien Euroopan toimistosta.

Vastaava ongelma sisältyy Suomen uuteen kaivoslakiin, joka nyt sallii minkä tahansa yrityksen vallata alueita kaivostoimintaa varten. Jos CETA- ja TTIP -sopimukset menevät läpi, kaivoslain kiristäminen muuttuu vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Tästä on esimerkkejä: Vuonna 2013 yhdysvaltalainen kaivosyritys Lone Pine haastoi NAFTA-vapaakauppasopimuksen nojalla Kanadan valtion välimiesmenettelyyn liuskekaasutuotannon kieltämisestä Quebecissa. Korvausvaatimus ympäristölainsäädännön kiristämisestä on 250 miljoonaa dollaria.

Halvalle kaasulle tarvitaan ostajia
TTIP mullistaisi energiapolitiikkaa myös Yhdysvalloissa, jossa omia markkinoita on suojeltu esimerkiksi raakaöljyn vientikiellolla. Myös liuskekaasun vienti on luvanvaraista. Tällä hetkellä kaasun hinta on Yhdysvalloissa niin alhainen, että energiayritykset kuten Exxon Mobil ja Chevron suuntaavat katseensa Eurooppaan.

”Exxon Mobil ja Chevron ovat myös ilmaisseet tahtovansa ISDS-välimiesmenettelyn TTIP-sopimukseen. Tämä ei ole kovin yllättävää ottaen huomioon, miten sitä voidaan käyttää suotuisan lainsäädännön kiristämiseen valtioilta”, Simon sanoo.

Yhdysvaltojen into avata vientirajoituksiaan on herättänyt toivoa Venäjän kaasusta riippuvaisessa Euroopassa. ”On tärkeää, että saamme muodostettua yhteisen kannan [energiayhteistyöstä] mahdollisimman nopeasti,” totesi entinen kauppakomissaari Karel De Gucht syyskuussa.

Myös Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ilmaisi maansa kannan selvästi taannoisella Euroopan vierailullaan. Hän sanoi, että TTIP:n myötä vienti helpottuisi selvästi. Obama myös kehotti päättäjiä ”avaamaan keskustelua” liuskekaasutuotannon aloittamisesta Euroopassa.

Käännös länteen päin
EU:n ja Yhdysvaltojen lähentyneen energiayhteistyön taustalla on Ukrainan kriisi ja eurooppalaisten kyllästyminen venäläisen kaasun huonoon toimitusvarmuuteen.

”Kansalaisille pyritään uskottelemaan, että ainoa tapa vapauttaa Eurooppa riippuvuudesta Venäjän maakaasuun on hankkia [fossiili]energiaa omista lähteistä ja Yhdysvalloista”, Maan Ystävien Antoine Simon toteaa. ”Mutta en näe, miten Eurooppa voisi ratkaista ongelmansa lukitsemalla itsensä Yhdysvaltoihin energiantoimittajana,” hän lisää.

Liuskekaasun hyödyntäminen myös vaatii infrastruktuuria, jota Euroopassa ei ole. Kauppakomissaari De Guchtin toiveista huolimatta laajan energiayhteistyön aloittaminen EU:n ja Yhdysvaltojen välillä veisi vuosia, eikä liuskekaasun edullisesta hinnasta olisi takeita.

Itä-Euroopan maat ovat erityisen riippuvaisia Venäjän kaasusta, mutta Puolan maaperässä arvioidaan olevan 800–2000 miljardia kuutiometriä valjastettavaksi liuskekaasutuotantoon. Puolan hallitus onkin päättänyt käyttää kaikki keinot poistaakseen esteet tuotannon aloittamiselta.

Vauhti on ollut niin huimaa, että Puola sai Brysselistä huomautuksen, jossa maata syytetään ympäristövaikutusten arvioinnin ohittamisesta. Puolan nykyisen lainsäädännön mukaan poraaminen luontoarvoltaan herkillä alueilla, joita on 28 prosenttia Puolan pinta-alasta, on sallittu vain kilometrin syvyyteen. Kaasuvarannot kuitenkin sijaitsevat pääosiin viiden kilometrin syvyydessä. Näin ollen lainsäädännön asettamat rajat tekevät liuskekaasun etsimisen käytännössä mahdottomaksi Puolassa.

Liuskekaasun tuotantoa EU-alueella ei kuitenkaan säädellä millään direktiivillä. Komissio ohitti viime vuonna tilaamiensa tutkimusten päätelmät, joissa vaadittiin liuskekaasutuotannon sääntelyä. Direktiivien säätämisen sijaan komissio julkaisi tammikuussa joukon ei-sitovia suosituksia.

Liuskekaasutuotannon ympäristövaikutukset ovat pahimmillaan katastrofaalisia. ”Liuskekaasutuotannossa hengitysilmaamme pääsee suuria määriä vaarallisia, sumua tuottavia ja ilmastoon vaikuttavia saasteita. Tuotanto turmelee myös pohjavesiä ja on muutenkin vakava uhka terveydelle ja luonnolle”, luettelee Ilana Solomon yhdysvaltalaisesta ympäristöjärjestöstä Sierra Clubista.

Vesisärötykseksi kutsuttu tuotantotapa, jossa vettä, hiekkaa ja kemikaaleja pumpataan maan alle kovalla paineella kaasun purkamiseksi murtuvasta liuskeesta, on vapauttanut vaarallisia aineita suoraan vesistöihin. Niiden jälleenkäsittely on vaikeaa.

Energiayritykset syyttävät aktivisteja pelonlietsonnasta ja esittävät liuskekaasun olevan tieteellisesti tutkittu, turvallinen ja vihreä tapa tuottaa energiaa. Aktivistit ovat vastanneet kritiikkiin esittämällä vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja, jotka kertovat karua kieltä liuskekaasutuotannon vaikutuksista.

”Tieteellinen ja journalistinen tutkimus osoittaa, että liuskekaasutuotanto on vakava uhka hengitysilmalle, vesivarannoille, terveydelle ja yleiselle turvallisuudelle”, tiivisti joukko New Yorkin osavaltion terveydenhoitoammattilaisia heinäkuussa julkaistussa tutkimusyhteenvedossa.

Saksalla huonoa kokemusta
Euroopan valtiot kilpailevat investoinneista, ja tässä kilpajuoksussa ympäristökysymykset jäävät helposti paitsioon. Suomessa on vireillä lukuisia kaivoshankkeita, mutta varsinaisesta kaivosbuumista ei voida vielä puhua. Tämä saattaa johtua verrattain perusteellisesta ympäristölupamenettelystä. TTIP:n mukana tuleva sääntelyn yhdenmukaistaminen saattaisi purkaa ympäristönormit Atlantin molemmin puolin alimman yhteisen nimittäjän tasolle. Ympäristöluvat heltiäisivät näin käden käänteessä niin Puolassa kuin Suomessakin.

Suomesta maailman mittakaavassa ainutlaatuinen kaivoslaki tekee laboratorion. Mitä tapahtuu kun yhdistetään ääriliberaali kaivoslaki ja uuden ajan vapaakauppasopimus?

Neuvottelujen seitsemäs kierros on käynnissä. Ennen kuudetta kierrosta viime heinäkuussa kauppakomissaari De Gucht sanoi, että EU:n tavoite on saada Yhdysvallat poistamaan vientirajoitukset. Toistaiseksi Yhdysvaltain ja EU:n näkemykset energiapolitiikasta ovat siis yhteneväiset.

Neuvotteluissa suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut välimiesmenettely, jonka jotkut EU-maat, kuten Saksa ja Itävalta, pelkäävät rampauttavan ympäristölainsäädäntöä. Saksalla on tästä kokemusta. Kun maa päätti luopua ydinvoimasta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, ruotsalainen energiayhtiö Vattenfall haastoi Saksan välimiesmenettelyyn, vaatien satojen miljoonien eurojen kor­vauksia menetetyistä voitoista.

On perusteltua kysyä, millä oikeudella neuvottelijat voivat päättää siitä, miten eurooppalaisia luonnonvaroja hyödynnetään tulevaisuudessa.

—————————-

Mikä ihmeen TTIP?

TTIP on USA:n ja EU:n välille neuvoteltava transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (Transatlantic Trade and Investment Partnership). Neuvottelut sopimuksesta on tarkoitus käydä loppuun vielä tämän vuoden aikana.

Sopimusta on valmisteltu virkamiestyönä vuodesta 2011 lähtien. Jo 1990-luvulla yritettiin kuitenkin samantyyppistä MAI-sopimusta, joka kariutui kansalaisten vastustukseen.

Sopimuksen tavoitteena olisi luoda talouskasvua markkinoita avaamalla ja yritystoiminnan sääntelyä helpottamalla.
Kovinta kritiikkiä sopimus on saanut oikeustieteilijöiltä, jotka pitävät siihen sisältyvää investointisuojaa vallansiirtona kansallisilta hallituksilta kansainvälisille suuryrityksille.

Teksti: Otto Kronqvist. Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja.

Korjaus: Juttuun on korjattu 22.12.2104 klo 13.47 USAN:n liuskekaasun vientiä koskeva kohta. Liuskekaasun vienti ei ole kiellettyä vaan luvanvaraista.