Hiljattain on tiedotusvälineissä ollut uutinen australialaisnaisesta, joka päätti myrkyttää lounasvieraansa Wellingtonin pihvillä. Hän oli ryydittänyt ruoan kavalakärpässienillä. Neljästä kolme kuoli ja neljäskin joutui sairaalaan pitkäksi aikaa. Kokki sen sijaan joutui telkien taakse.

Surkeasti päättynyt australialaislounastelu ei ole ainoa kavalakärpässienen aiheuttama myrkytys. Keski-Euroopassa laji on aiheuttanut lukuisia kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Jo muinoin Rooman vallan aikaan keisari Claudiuskin kuoli syötyään sieniaterian, joka oli luultavasti tehty juuri kavalakärpässienestä. Tätäkin epäillään murhaksi. Ja on niitä muitakin. Itse asiassa 90 % vakavista sienimyrkytyksistä on kavalan aiheuttamia. Syynä on sen sekoittaminen muihin, syötäviin sieniin, kuten vihreisiin haperoihin tai herkkusieniin. Tai etelä-Euroopan herkkuun keisarikärpässieneen.

Kavalakärpässieni on kuitenkin aito kärpässieni, jalan tyvessä on mukulamainen tuppi, jalan yläosassa repaleinen rengas, irtotyviset, valkoiset heltat tiheässä ja vaihtelevan vihreä aluksi puolipallomainen, myöhemmin laakeneva lakki. Harvoin sieni voi olla myös kokonaan valkoinen. Tuoksu on makeahko.

Kavalakärpässienen sisältämät myrkyt ovat solumyrkkyjä, amatoksiineja, jotka vaikuttavat tuhoisasti maksan ja munuaisten soluihin. Ei lajin englanninkielinen nimi ole suotta Death Cap, kuolon lakki. Arviolta jo 50 gramman sienimäärän syöminen johtaa hoitamattomana kuolemaan. Myrkytysoireet, kuten pahoinvointi, maha- ja suolistovaivat sekä ripuli, ilmenevät 6–24 tunnin kuluessa sienen syömisestä ja maksavaurio syntyy parin-kolmen päivän kuluttua.

Lue lisää

Lajikoulu: Tunnista Suomen myrkyllisimmät sienet

Kavalakärpässieni on levinnyt kautta maailman. Euroopassa se lienee alkuperäinen. Puiden taimien viennin mukana sitä on kulkeutunut muuallekin, muun muassa Amerikkaan ja Australiaan. Suomessa sieni on pohjoisrajallaan ja on edelleen hyvin harvinainen. 1800-luvulla sitä on tavattu ensi kertaa Turun Ruissalosta ja siellä sitä kasvaa edelleen. Ruissalo on siis kavalakärpässienen locus classicus. Tosin varhaisimmissa havainnoissa sitä on ilmeisesti sekoitettu keltakärpässieneen.

Sieniharrastusystäväni Joni Raivion kanssa kuljeskelin tänä syyskuuna Ruissalon tammikoissa ja laskimme pienellä alueella yhteensä 38 kavalakärpässienen itiöemää! Ainakin minulle se oli ennätysmäärä. Muualla Suomessa sitä on tavattu Ahvenanmaalta, lounaissaaristosta, Turun ympäristöstä, Helsingistä, Espoosta ja Lohjan kalkkialueilta. Pohjoisimman löydön tein ystäväni kanssa Varsinais-Suomesta Laitilasta, josta löysimme neljä itiöemää vuonna 2019, vanhan kartanonpuiston tammien alta. Näyttäisi siltä, että se olisi laajentamassa levinneisyyttään pohjoiseen päin. Rajoituksena ovat epäilemättä isäntäpuiden levinneisyys, kavala tuskin suomalaisten peruspuiden (havupuut tai koivu) kanssa kykenee kasvamaan.

Lajin tieteellinen nimi phalloides viittaa sen ulkomuotoon. Nuorena se on falloksen muotoinen. Lajinimen antoi ranskalainen Vaillant jo 1700-luvulla.