Karhukaiset ovat mikroskooppisen pieniä selkärangattomia, joita elää kaikkialla maailmassa. Ne muodostavat oman pääjaksonsa Tardi­grada. Joukossa on monenlaisia lajeja aina leviä syövistä kasvissyöjistä toisia karhukaisia syöviin lihansyöjiin.

Karhukaiset ovat tunnettuja kestävyydestään, sillä ne sietävät lepotilassa äärimmäisiä lämpötiloja ja kuivuutta. Onpa niitä lähetetty kansainväliselle avaruusasemallekin.

Karhukaisten ekologia ja elin­ympäristövaatimukset tunnetaan edelleen huonosti. Se kuitenkin tiedetään, että muulloin kuin lepotilassa ollessaan ne kaipaavat ympärilleen vettä.

Karhukaiset viihtyvät luonnontilaisilla soilla. Kuva Jukka Kangas / Vastavalo

Hennariikka Mäenpää Jyväskylän yliopistosta tutki tuoreessa väitöskirjassaan Suomen soiden karhukaisia. Vaikka maamme suot ovat muuten melko hyvin tutkittuja elinympäristöjä, karhukaislajiston vaihtelua suotyyppien välillä ei ole selvitetty aikaisemmin lainkaan.

Mäenpään tutkimusten mukaan soiden karhukaisyhteisöissä on eroja. Vaikka karhukaiset sitkeitä ovatkin, kaikki lajit eivät kestä kaikenlaisia olosuhteita. Karhukaisyhteisöt vaihtelevat eri suotyypeillä esimerkiksi sammallajiston ja soiden käsittelyn mukaan.

Suomen soiden karhukaiset osoittautuivat herkiksi häiriöille. Erityisen ongelmallista niille oli ojittaminen, eikä ojituksen jälkeen edes ennallistaminen tuonut kelvollista ympäristöä takaisin kovin nopeasti. Karhukaisten esiintymistodennäköisyys oli sekä ojitetuilla soilla että 11–16 vuotta aikaisemmin ennallistetuilla soilla alhaisempi kuin luonnontilaisilla soilla.

Hyvin pienialaisetkin muutokset vaikuttavat karhukaisten esiintymiseen ja siksi niille sopivan elinympäristön piirteiden ja monimuotoisuuden säilyttäminen on erityisen tärkeää.