Valkea lumivaippa tuo ihanasti valoa maisemaan. Samalla se on kuin puhdas paperi, johon eläinten jäljet tallentuvat – ainakin seuraavaan lumisateeseen saakka.
Kävelylenkillä saa yllättyä, kuinka paljon metsässä on vilskettä. Valkohäntäpeura on tepastellut ihan oikeaoppisesti tien vasenta laitaa ja poikennut sitten metsään.
Oravalla taas näyttää olleen kiire, kun se on loikkinut tien yli.
Lumijäljistä paljastuu, millä asialla eläin on ollut: onko se lepäillyt, ruokaillut, saalistanut, taittanut matkaa – vai liukastunut.
Jänikselle oli tainnut käydä niin. Ohut lumikerros peitti tien liukkaat ajourat ja tassuhan siinä lipesi.