Kuva: DocPoint / Emptying The Skies
Yhdysvaltalainen kirjailija Jonathan Franzén on paljon myyvä bestseller-nimi, joka kuitenkin onnistuu kommentoimaan aikaansa tavalla, joka ei ole täysin tyhjänpäiväinen. Tuorein Finlandia-voittaja Jussi Valtonen on hänelle tyylin ja teemojen puolesta paljon velkaa. Kumpikin puhuvat ympäristöasioista, mutta se on vain osa pihviä.
Helsingin DocPoint-festivaaleilla esitetään nyt dokumenttia, joka perustuu Franzénin vuonna 2010 New Yorkeriin kirjoittamaan esseeseen Emptying The Skies. Dokumentti on kuvattu osin samaan aikaan esseen tekemisen kanssa, ja kuuluisa romaanikirjailija esiintyy siinä harrastuksensa kautta, intohimoisena lintumiehenä. Hän sukeltaa eturintamaan, kun kolme italialaista CABS-järjestön aktivistia käyvät Italiassa, Ranskassa ja Kyproksella vapauttamassa laittomasti pyydettyjä pikkulintuja. Vihaisten salapyytäjien kanssa ovat pian nokat vastakkain.
Koska meidänkin kesävieraidemme muuttoreitit kulkevat näiden välilaskupaikkojen kautta, katsojalla on tilaisuus nähdä käkien, laulurastaiden ja punarintojen räpiköivän erilaisissa ansalaitteissa. En pidä itseäni suurena lintumiehenä, mutta hätkähdin ja tulin surulliseksi. Tämä on ollut tilanne jo kauan, eikä juuri mikään näytä muuttuneen. Juuri mikään. Jotain toivoa sentään on.
Jonathan Franzén saa suurena julkkiksena kertojan roolin, mutta hänen naamansa ei häiritse, koska Franzénilla on asiastaan sanottavaa. Kiinnostavampi on silti CABS, The Committee Against Bird Slaughter -järjestö, 1980-luvulla järjestäytynyt aktivistiporukka, jonka toiminnassa on paljon samaa kuin suomalaisten petoaktivistien. Tarkoitan niitä kansalaisia, jotka kulkevat suomalaisten syrjäteiden varsilla puhumassa suden salapyytäjille, että mikäs on meiniki ja ilmoja pidellyt… He tekevät aran eläimen pyytämisestä usein mahdotonta.
Todennäköisesti myös Suomessa aktivistit riskeeraavat henkensä. Kyproksella italialaiset linnunvapauttajat piestään pariinkin kertaan, mutta he ovat tottuneet, ja lintujen henki on heille omaa henkeä kalliimpi.
Aktivisteja yhdistää se, että laki on heidän puolellaan: lintujen pyytäminen liimatikuilla tai jousi- ja kiviansoilla on ollut kiellettyä Euroopan unionin lainsäädännössä jo 1980-luvulta lähtien, mutta vanha perinne ei ole katkennut. Susia on suojeltu Suomessa toden teolla siitä lähtien, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995, mutta susivihaa se ei ole lopettanut. Aktivistit haluavat herättää lain kuolleen kirjaimen eloon.
Elokuvan aikarakennetta on hajotettu niin, että se etenee osittain trillerimäisesti. Kovin suurta draamaa ei synny, mutta jotkin kohtaukset voivat perheen pienimpiä pelottaa.
Elokuva näyttää enemmän kuin väittää. Brittiläisen Birdlifen edustajan kautta se herättää kuitenkin tärkeän kysymyksen keinoista: Onko salapyytäjien suora vastustaminen paras tapa saada hiljainen enemmistö puolelleen? Katsoja saa itse päättää.
Emptying The Skies Helsingin DocPoint-festivaaleilla vielä sunnuntaina 1.2. klo 12:00 Savoy-teatterissa.