Kuva: Konsta Leppänen
Kun Pentti Linkola kertoi automatkalla tuntevansa Helvetin enkeleitä, tajusin, miten monet lehtijutut hänestä ovat syntyneet. Linkolalla on synkät hetkensä, mutta niitä on opittu myös odottamaan. Toimittaja on istunut Linkolan vieressä niin kauan, että hän on heittänyt vakavasta naamasta yhden poskettoman hauskan jutun, joka on sitten pantu lehteen ilman huumorintajua. Näinhän isot otsikot yleensä syntyvät.
Oli kevät ja olimme kiertäneet monta päivää Sisä-Hämeen järvillä laskemassa pesimälinnustoa, kun tuli puhe kirjallisuudesta. Kysyin Linkolan suosikkeja, ja hän kertoi, että kotimaisista kirjailijoista ykkönen on Sakari Kännö. Dokumentaarinen Mosku-romaani on huikea, samoin Olkajoki-niminen pienoisromaanien kokoelma. Toinen hyvä kirjoittaja on Kristina Carlson.
Entä Rosa Liksom? ehdotin.
”Juu, on sekin”, Linkola myönsi mutta jatkoi yllättävästi: ”Minulla on muuten yksi yhteinen harrastus Anni Ylävaaran [Rosa Liksom] kanssa. Me tunnetaan noita Helvetin enkeleitä. Tai Annin kautta minä olen niihin tutustunut.”
Hiljensin vähän, jotta kuulisin paremmin. Linkola puhuu hyvin hiljaa, rahisevalla äänellä. Paljon lukeneena hän osaa muotoilla lauseet niin valmiiksi, ettei toimittajalle jää muuta kuin kirjaamisen vaiva, mutta tarkkaan saa kuunnella. Hänen jutuissaan huutomerkit tarkoittavat ajatuksen voimakkuutta.
Linkola sanoi:
”Nyt kun minulla ei ole enää hevosta ja talvella kalat on kuljetettava myytäväksi autolla, joskus on semmoinen tilanne, ettei ole autoa. Silloin minä soitan Helsinkiin Helvetin enkeleille. Aina sieltä on joku tullut auttamaan.”
Helvetin enkelit myyvät siis talvisin Linkolan pyytämää kalaa ovelta ovelle.
Linkola jatkoi:
”Minä en ollenkaan kestä semmoisia ihmisiä, jotka harrastaa transkendentaalista mietiskelyä, vaikka minä tiedän, että ne tuhoaa kaikkein vähiten mitään. Helvetin enkelit on reippaita miehiä! Moottoripyörähän on nyt hirveä tuhoväline, siitä minä en perusta, mutta ne miehet niiden selässä! Niistä minä pidän. Ne on niin maskuliinisia, aivan mainioita.”
Linkolan silmissä pilkahti nauru.
Ajettiin autolla illaksi kotiin. Enää ei olisi jalka noussut niin kuin nuorena, jolloin tämmöisen laskentareissun saattoi tehdä pyörällä tuosta vaan. Airon varressa Linkola, nyt 82, oli kuitenkin yhä kova tekijä, ja linnuista hän tiesi paljon. Niistä puhuttiin hartaudella.
Lue juttu Linkolasta ja linnuista Suomen Luonnosta 10/2014.
Blogiin on korjattu Anni Ylävaaran nimi (Kylävaara) 11.12.2014.
