Kysy luonnosta: Puiston koivuun ilmestyi pakkasella pitkä halkeama – voiko puu selvitä?
Pakkashalkeamia syntyy useammin lehtipuihin kuin havupuihin. Kuva: Jasse Hast / Vastavalo
Töölönlahden puistossa täysikasvuisen koivun kyljessä oli pitkä jääkannas pitkin runkoa. Poistin jään, jolloin sen alta paljastui noin kolme millimetriä leveä ja yli metrin pituinen halkeama. Ilmeisesti kylmä yö jäädytti mahlan ja halkaisi rungon. Kuinka usein tällaista tapahtuu?
Pakkashalkeamasta on kyllä kysymys, mutta se ei ole edellisen yön tulosta. Mahlavuotokin on seurausta pakkashalkeamasta eikä sen syy. Halkeama on syntynyt talvella paljon kovempien pakkasten aikaan, ja kenties jo useita vuosia aikaisemmin.
Pakkashalkeamia syntyy lehtipuihin (harvemmin meikäläisiin havupuihin!) pakkasilla, kun rungon pintaosat kutistuvat nopeammin kuin rungon sisäosat. Runsaimmin niitä syntyy avoimilla paikoilla kuten pihoissa, puistoissa ja rannoilla. Metsän sisällä lämpötilan muutokset ovat hitaampia. Jotkut puulajit, kuten puistolehmus, ovat erityisen herkkiä talvisille runkovaurioille.
Vesi kyllä laajenee jäätyessään, mutta puu ei yleensä ole sillä tavoin veden kyllästämä, että jäätyvä vesi repisi sitä rikki. Jo olemassa olevaa pakkashalkeamaa siihen tihkuva vesi voi kyllä jäätyessään laajentaa.
Jotkut puulajit, kuten puistolehmus, ovat erityisen herkkiä talvisille runkovaurioille.
Kesän tullessa pakkashalkeamat puristuvat kiinni ja puu yrittää kuroa haavan umpeen haavasolukon avulla. Seuraava talvi repii kuitenkin usein vanhan haavan auki. Kun tämä toistuu useina vuosina, pakkashalkeaman kohdalle voi kasvaa korkea harjanne, jonka keskellä halkeama yhä erottuu.
Melkein aina jokin sieni onnistuu tunkeutumaan pakkashalkeamasta rungon sisälle. Laho etenee kuitenkin hitaasti, ja puu voi elää vuosikymmeniä ennen kuin runko katkeaa tai latvus kuolee.
Arkiluonnon aarteita: Lehtien ja lahopuun lahjat
Koivulle kuolema tulee suhteellisen nopeasti, sillä sen sydänpuun ja pintapuun lahoamisominaisuuksissa ei ole suurta eroa. Lehmus ja muut jalot lehtipuut voivat elää onttoina vuosikymmeniä – niin kauan kuin elävän pintapuun paksuus on edes muutamia senttejä.
Töölönlahden rannan koivullakin voisi olla useita vuosia jäljellä, mutta kun puu on vilkkaasti liikennöidyllä paikalla, se kannattanee poistaa ennen kuin se romahtaa omia aikojaan.