16/2026

Ensimmäiseksi jättiläistikan huomaa äänistään. Kun palokärki pyrähtää lentoon se kuuluttaa metsään voimakkaan ja kantavan äänisarjan kirr kirr kirr kirr kirr kirr kirr. Ja kun palokärki tömähtää taas lennosta pystyasentoon puun rungolle, se huutaa venähtävän kliiiije äänen. Joskus se jää toistelemaan kliiiije ääntä. Ennen tiedettiin ennustaa säätä palokärjen huutelusta.

Tämän palokärjen taustalla aukeaa suuri Oulangan laakso Kuusamossa

Maaliskuulla alkaen palokärjen ääniin kuuluu erikoisen soidinäänen sarja, jonka tikka saa aikaan lataamalla nokallaan nopean sarjan iskuja yleensä keloutuvaan puuhun, josta se saa hyvän resonanssin. Pärrytyssarja on vähän hitaampi ja voimakkaampi kuin pienemmillä tikoilla. Toukokuulla poikaset kurkistelevat pesäkolosta.

Aika salamyhkäinen palokärki on horjahtelevassa ja poukkoilevassa, ei erityisen nopeassa lennossaan, mistä lie luonnonvalinta kehittänyt lentotavan sellaiseksi. Kenties tällaisesta lennosta on kuitenkin helppo iskeytyä äkkiä puun kylkeen tai väistää ovelasti petolintua tai esteitä.

Outo mutta mielestäni kaunis ja erityinen on palokärjen olemus, pitkä ja laiha, tikan huomiota herättävä takaviisto asento puun kyljessä. Ja vielä kokonaan noenmusta puku, koiraalla kuitenkin punainen päälaki ja naaraalla punainen laikku niskapuolella ovat ihan omanlaisiaan. Palokärjen nokka on luunharmaa kuin ukkometsolla. Samanväriset ovat kiipimäjalat.

Tämän jännittävän linnun herkkua ovat muurahaiset, monenlaiset toukat ja nilviäiset.

Palokärki on kotipaikkauskollinen. Syksyisin se kuitenkin monasti kiertelee ja välistä lähtee vaelluksellekin, ei kuitenkaan isoin joukoin. Palokärki on viime vuosikymmeninä tullut myös kaupunkien ja kylien laiteille ja sen kanta on vahvistunut viime vuosisadan loppupuolen notkahduksen jälkeen.

Tässä blogissa on seitsemän kuvaa palokärjen elämästä: tunnelma keskitalven luonnosta läheltä metsäruokintapaikkaa, johon palokärki on oppinut pian 15 vuotta sitten. Toinen kuva on Kuusamon Oulangan laaksosta. Monena vuonna palokärki vierailee siellä maakotkan kanssa samalla ruokapaikalla. Kolmannessa tämä kumma lintu keikkuu ilmassa poukkoillen mutta päättäväisesti lentäen hakemaan muurahaisia pesäkolossa odottaville poikasilleen. Seuraavassa palokärki istuu tunnelmallisesti puunrungolla metsässään.

Viidennessä se paukauttaa vauhdikkaasti pesäpuun rungolle ja kuudennessa se ruokkii pesässään pian lentokykyiseksi ehtiviä poikasia.

Palokärki hakkaa pesänsä vankkaan puuhun. Vaikka palokärki usein rakentaa vuosittain uuden pesäkolon, mieluisassa pesäkolossa palokärki saattaa pesiä useanakin vuonna. Palokärki on monen linnun tärkeä pesänikkari.

Ja seitsemännessä se hakkaa toukkia männyn kaarnan alta niin että lastut vain lentelevät. Et ehkä arvaa, että otin tämän kuvan soutuveneestä. Huomasin palokärjen puuhissaan, kun hiljaksiin kiertelin härkälintuja kuvaamassa. Annoin veneen lipua hitaasti. Välillä huopasin varovasti lähemmäksi. Palokärki ei ihmetellyt, että joku seuraa sitä järveltä veneeestä, vaan jatkoi ruokailua kaikessa rauhassa.

Palokärki lienee hyvin pitkältä periytyvä kulkenut nimi. Vanha kansa on varmasti ihmetellyt tätä näkyvää ja kuuluvaa metsien tunnelmalintua. Vaikka palokärjen nimi on Virossa kirjakielessä musträhn eli mustatikka, Kaakkois-Viron Võrun murteessa tai kielessä, kuten võrulaiset joskus sanovat, se onkin hienosti palukärg, yhteistä alkuperää.

Ja kahdeksas kuva, ylhäällä aivan ensimmäisenä, on joka viikkoinen palokärjen kuva, suoraan lukijaa silmiin katseleva blogin tunnuslintu.

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!