Lajipari: Vuohenputki vai myrkkykeiso?
Vuohenputken (vas.) ja myrkkykeison (oik.) kukat muistuttavat toisiaan.
Lajipari
Juttusarjassa tarkastellaan eri lajien tuntomerkkejä.
Suomessa tavataan noin 50 luonnon-varaista sarjakukkaislajia, joihin kuuluvat esimerkiksi tutut koiranputki, väinönputki ja vuohenputki. Ne kaikki kuuluvat myös villivihanneksiin, joten niistä voi valmistaa vaikkapa maukasta salaattia tai piirakkaa.
Etenkin sarjakukkaislajien kanssa on kuitenkin oltava ehdottoman varma lajintunnistuksessa, sillä niistä löytyy myös erittäin myrkyllisiä lajeja, kuten hukanputki ja myrkkykeiso. Myrkkykeiso muistuttaa vaaleine kukintoineen hieman vuohenputkea ja koiranputkea.
Hyvä tuntomerkki on kuitenkin myrkkykeison kasvupaikka. Se kasvaa hyvin märillä kasvupaikoilla, usein aivan vesirajassa. Tämän lehdiltään sahalaitaisen kasvin sisältämä myrkky on hermostoon vaikuttavaa kikutoksiinia.
Lue myös: Koiranputki, vuohenputki vai myrkkykeiso?
OPI TUNNISTAMAAN LAJIPARI:
Myrkkykeison lehdet ovat selvästi sahalaitaiset. Vuohenputken lehtilapa jakautuu kolmeen osaan, joissa kussakin on kolme leveää lehdykkää.
Myrkkykeiso
Cicuta virosa
Näin tunnistat:
1. Lehdet ovat selvästi sahalaitaiset.
2. Kukat väriltään harmaanvaaleita.
3. Kasvaa usein hyvin märillä paikoilla ja aivan vesirajassa.
Koko: 20–150 senttiä korkea.
Tuntomerkit: Monivuotinen hyönteispölytteinen sarjakukkais-kasvi. Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja, kukat ovat väriltään harmaanvalkeat. Kasvin lehtiruoti on pyöreä. Lehtilapa jakautuu moneen osaan ja sen kapeat lehdykät ovat selvästi sahalaitaiset.Kasvin juurakko on pysty ja turpean mukulamainen. Kukkii heinä–elokuussa.
Elinympäristö: Rannoilla ja matalassa vedessä lammissa, järvissä, joissa, ojissa sekä merenlahdissa ja märillä tulvaniityillä. Pohjois-Suomessa luhtaisilla nevoilla ja letoilla.
Erityistä: Koko kasvi on hyvin myrkyllinen.
Tiesitkö? Myrkkykeisosta esiintyy Suomessa kahta muunnosta, rantamyrkkykeiso (Cicuta virosa var. virosa) ja kaitamyrkkykeiso (Cicuta virosa var. angustifolia).
Levinneisyys: Yleinen lähes koko maassa, Pohjois-Lapissa harvinainen.
Vuohenputki
Aegopodium podagraria
Näin tunnistat:
1. Lehti jakautuu kolmeen haaraan, joissa kussakin on kolme lehdykkää.
2. Kasvin varsi ja lehtiruoti ovat kourumaiset.
3. Lehdissä ja varressa on mieto porkkanamainen tuoksu.
Koko: 30–100 senttiä korkea.
Tuntomerkit: Monivuotinen, hyönteispölytteinen sarjakukkaiskasvi. Kukinto on pää- ja sivusarjoista muodostuva kerrannainen sarja. Kukat ovat yhdessä tasossa ja väriltään valkoisia tai vihertävänvalkoisia. Hyvä tuntomerkki ovat lehdet. Lehtilapa jakautuu kolmeen osaan, joissa kussakin on kolme leveää lehdykkää. Kasvin lehtiruodin yläpinnalla on selvä kouru. Vuohenputken juurakko on ohut sekä runsaasti haarova ja se muodostaa tiheitä ja yhteinäisiä kasvustoja. Kukkii kesä–elokuussa.
Elinympäristö: Puutarhoissa, pientareilla, joutomailla sekä lehdoissa.
Erityistä: Vuohenputki on yksi maamme kauppayrteistä.
Tiesitkö? Vuohenputken latinankielinen nimi podagraria viittaa sanaan podagra, joka tarkoittaa kihtiä. Kasvin keitetyistä juurista ja lehdistä on valmistettu haudetta, jolla on hoidettu nivelvaivoja.
Levinneisyys: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.
Tunnistatko nämä lajiparit?
Lajipari: Metsäjänis vai rusakko?
Metsäjänis ja rusakko ovat samannäköinen lajipari, mutta myös eroavaisuuksia löytyy. Jäniseläimet ovat helposti tunnistettavissa koon, korvien, turkin ja hännän perusteella.
Lajipari: Taulakääpä vai kantokääpä?
Kaksi yleistä lajia eroavat muodoltaan ja lahotustavaltaan.
Lajipari: Riekko vai kiiruna?
Riekko ja kiiruna ovat samannäköistä pohjoisen kanalintua. Opi erottamaan linnut toisistaan.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.