28/2026

Opin tuntemaan ukontulikukan Virossa. Se kasvoi vanhan riihitalon seinänvierellä ja kasvaa sitkeästi, vaikka kasvupaikka taisi kerran jäädä halkopinonkin alle. Ja se on ehkä kasvanut yli tuhat vuonna nykyisellä paikallaan tai lähellä sitä, monenlaisia vaiheita.

Minulle kerrottiin, että ukontulikukan siemeniä on tullut Viron länsirannikolla ehkä viikinkien veneiden matkassa. Riihitalo on ollut noin 1000 vuotta sitten meren rannassa. Maannouseman seurauksena meri on nyt neljän kilometrin päässä. Mutta ukontulikukka kukkii juuri nytkin.

Suomessakin ukontulikukka kasvaa tyypillisesti vanhojen rautakautisten asuinpaikkojen vaiheilla. Toinen ovat vanhat linnat tai niiden rauniot.

Vaikea on tehdä kukan esiintymisen perusteella varmaa johtopäätöstä, miten se on eri kasvupaikoille saapunut. Mutta voidaan käyttää sanaa muinainen tulokas – ukontulikukka ei ole vieraslaji. Ja se on toki levinnyt puutarhoihin ja puutarhoista toisen ja sitten myös puutarhakarkulaisena.

Yksi selitys ukontulikukan kulkeutumiseen on sen käyttäminen lääkkeenä. Käyttötarkoituksen mukaan kukasta on ollut lukuisa määrä eri nimiä kansan suussa. Ukontulikukkaa on käytetty erityisesti hengitystiehyeitten parantamiseen. Myös tulehtunut ja kuiva iho on parannettu ukontulikukalla. Se on siis ollut tärkeä rohdoskasvina. Tukkakin on voitu värjätä komean keltaiseksi ja toisaalta hoitaa tukan kasvua. Kauneudenhoito on vanha asia. Kullankeltainen tukka saattoi sopia myös kalevalaisille sankareille.

Lääkinnälliset ominaisuudet ovat varmasti vaikuttaneet kasvin leviämiseen. Sen siemeniä on kuljettu uusille asuinpaikoille. Jo ”muinaiset roomalaiset” käyttivät tätä kukkaa joko pikeen, taliin tai tervaan kastettuna soihduissa. Siitä tehtiin myös kynttilän sydämiä.

Useat käyttötavat viittaavat siis tuleen, myös vanhat kasvupaikat, joissa tuli oli tietenkin hyvin tärkeä. Tuli on osa kukan nimeä. Mutta ukontulikukkaan liittyvät parannuskeinot sekä uskomukset saattoivat tuoda nimeen myös yhteyden Ukko ylijumalaan. Toki kukinnon keltainen väri viittaa yksinkertaisesti myös tuleen. Kasvi on kaksivuotinen, toisena vuonna kasvaa tuo korkea, jopa kaksimetrinen kukkavarsi. Ja vaikka yksi kukka on kukassa vain pari päivää, kukkavarsi on hyvin pitkä ja kukkii kauan – siementuotantokin on runsas.

Sen verran vahva vaikutuksiltaan ovat tuon kukan siemenet, että jauhettuja siemeniä käytettiin myös kalanpyyntiin: se tainnutti kaloja.

Ei ole ollenkaan huono antaa mielikuvituksensa hieman lentää, kun osuu näkemään ukontulikukan.

muinainen tulokasukontulikukkavuosi luonnossa

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.