Karhunpennut ristipainissa
Karhuemo on tuonut kaksi pientä pentuaan suolle. Jo kohta pennut aloittavat keskenään vauhdikkaan ristipainin.
Ristipainia! Kuvat: Samuli Haapasalo
30/2026
On niskalenkkiä, heittoa, viiden pisteen heittoa, on vyörytystä ja selätystä! Ja taas heittoa. Kiven Seitsemässä veljeksessä tätä kutsuttiin ristipainiksi. Karhunpennut temmeltävät väsymättöminä. Toista ei satutteta. Hieno paini-ilta Martinselkosen suoaukean laidassa. Suurten mäntyjen ja kuusien sekä komeiden kelohonkien metsä nousee korkeuksiin pienten karhujen takana. Monessa puussa roikkuu pitkiä naava- tai luppokasvustoja.
Pentuja on kaksi. Luku vaihtelee yhdestä neljään. Karhulle tyypillisiä ovat kahden, ehkä kolmenkin poikasen pentueet, joskus harvoin neljän. Suomesta tunnetaan kaksi viiden karhun pesuetta. Emo voi saada pennut 2–4 vuoden välein. Aika harvoin koko pentue selviää täysikasvuiseksi.
Karhut ovat komeita eläimiä. Ne ovat monessa mielessä mielenkiintoisia. Niiden elämä on kiehtova talviunineen ja poikasten syntyminisineen talvipesään emon vielä nukkuessa. Toinenkin talvi nukutaan yhteisessä talvipesässä.
On vain yksi tilanne, jossa karhuja pitää varoa: kulkija ei saa joutua metsässä emon ja poikasten väliin. Sen välttää helposti, kun pitää pikkuisen ääntä kulkiessaan. Eikä tokikaan pidä mennä häiritsemään talviunta pesässään nukkuvaa karhua.
Karhut ovat hieno osa suomalaista metsäluontoa. Karhu ansaitsee rauhan ja rauhoituksen. Se on arvostettava metsän valtias, osa metsän luonnollista ekologiaa ja tunnelmaa.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.