Saaristomerellä on edelleen virallisesti kesä, vaikka ruska kultaa jo koivun lehtiä ja haavoissa hehkuu puna. Terminen syksy alkaa vasta, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin +10 asteen alapuolelle. Nyt lämpötilaennuste piirtää lähes vaakasuoraa viivaa kahdentoista ja viidentoista asteen välille. Eroa ei ole juuri päivän ja yön lämpötiloissa. Vaikka Saaristomeri ei tunnu vielä luopuneen kesän otteesta, ovat monet syksyn merkit jo läsnä.
Yön yli retkemme Sandönin saarelle Saaristomeren kansallispuistoon osuu päivään, jolloin kaukomaisema verhoutuu usvaan. Aurinkokaan ei halua näyttäytyä, vaikka sääennuste on niin lupaillut. Päivä kuluu harmaan pilvimassan alla meloen. Äänimaailmasta puuttuvat moottoriveneet tyystin ja kesän ihmisvilinä on poissa. Saamme meloa Sandönin saarelle ilman, että joudumme kantamaan huolta veneväylien ylityksistä.
Saavumme saarelle hyvissä ajoin ennen pimeän laskeutumista ja pystytämme leirimme saaren länsirannalle. Mäntymetsä tarjoaa mukavan suojan tuulelta. Asetamme pärskeistä kostuneet melontavaatteemme kuivumaan männyn oksille.
Taas löydämme yhden uuden eron kesämelontoihin verratessa. Ilman kosteus tiivistyy kajakin pintaan ja telttakankaaseen. Se kostuttaa myös päällimmäisenä olevat vaatteet ja kaikki muutkin pinnat. Kun jokin kastuu, sitä ei saa kuivatettua. Tällaisessa kosteudessa ei olisi mahdollista tehdä pitkiä melontaretkiä, sillä vaatteet ja tavarat alkaisivat homehtua.
Ennen pimeyden laskeutumista lähdemme kiertämään saaren rantoja pitkin saapastellen. Yllättäen pilvimassat avautuvat hetkeksi ja aurinko tulee esiin. Muutos on hämmästyttävä. Kun äsken maisema näytti pastelliliiduilla piirretyltä, nyt värit ovat voimakkaat kuin öljyvärimaalauksessa. Hiekkaan syttyy kullanhohde, meri hehkuu syvää sinistä.
Tuulen suojan puolella meri on täysin tyven, ja on niin seesteistä, että unohdamme hetkeksi olevamme liikkeellä lokakuussa. Olemme saaneet hetkeksi todellisen kesän takaisin. Se tuntuu absurdilta ja ristiriitaiselta.
Tuulen puolella matala aallokko huuhtoo rantakivikoita hiljaisella rytmillä. Pian syksy muistuttaa jälleen olemassaolostaan ja tuuli juoksuttaa pilvimassoja ylitsemme. Kultainen valo vaihtuu takaisin harmaaseen, mutta hetki jää mieleen.
Iltapuuhat etenevät tuttuun, rauhalliseen tahtiin. Tavarat asettuvat paikoilleen ja iltapala valmistuu retkikeittimellä. Harmaa taivas tummuu, rannan yksityiskohdat sulautuvat varjoihin ja lopulta ympärillä on vain tumma lokakuun yö.
Aamulla Sandön näyttää jälleen erilaiselta kuin edellisenä iltana, sillä ilma on vieläkin suhmuraisempi. Olen nukkunut koko yön makuupussi avoimena, koska oli niin lämmin. Edelleen sää on vuodenaikaan nähden tavanomaista lämpimämpi. Kesän lämpö viipyilee ilman lisäksi vedessä. Käyn aamu-uinnilla, vaikka vedessä kelluukin yhä sinilevän hitusia.
Pakkaamme tavarat, lastaamme kajakit ja valmistaudumme lähtöön. Ranta jää taaksemme, ja tuttu melontarytmi alkaa jälleen. Pian tihkusade saavuttaa meidät, mutta onneksi kuivapuvut pitävät melojan kuivana. Maisema on jälleen pastelliliiduin väritetty.
Ehkä saaristoon on palattava vielä kerran meloen, kun oikea syksy viimein saapuu, ja ennen kuin talvi ottaa sen kokonaan haltuunsa.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.