Puumalassa terassi-illallisen kynttilöille saapui kymmeniä siivekkäitä ja kovakuorisia kuokkavieraita. Kirjasta löysimme kiiltomatokoiraan, niitäkö ne olivat? Miksi ne lensivät kynttilöille?

Raumalla heinäkuisena iltana kohtasin loistavan näyn, kun parikymmentä kiiltomatoa oli sytyttänyt lyhtynsä. Seuraavana iltana oli vain kaksi. Miten kauan niiden juhlat kestävät? Mitä ainetta valo on? Minkälainen itse eläin on?

Puumalasta tuli siististi nuppineuloihin pistettyinä kaksi kiiltomatokoirasta, joten niitähän ne. Kiiltomato on kova­kuoriaislaji, jonka naaras jää jaokkeisen toukan näköiseksi ja jolla on takaruumiinsa kärjessä alapinnalla valoelin, päivänvalossa katsottuna vaalean kellanharmaa laikku. Koiras siis lentää ja on tavallisen, runsaan sentin mittaisen, tumman ja pitkänomaisen kovakuoriaisen näköinen, tosin sen peitinsiivet ovat melko pehmeät.

Kynttilöille tulee harvoin muita hyönteisiä, varsinkaan kovakuoriaisia. Kiiltomatokoiraita havaitsee varmimmin, jos menee niitylle kävelemään paristoltaan heikkenevä taskulamppu kädessä. Ne erehtyvät luulemaan sekä kynttilän että heikon taskulampun valoa naaraan houkutusvaloksi, vaikka ihmissilmällä naaraan valo vaikuttaa kelmeämmältä. Olennaista ehkä on, ettei näissä heikoissa valoissa ole ultraviolettia säteilyä, joka taas houkuttaa kovasti muita hyönteisiä.

Naaraan valoelimestä lähtee niin kutsuttua kylmää valoa. Valo syntyy entsymaattisesti niin, että lukiferaasientsyymi hapettaa lukiferiini-yhdisteen oksilukiferiiniksi. Reaktion energiasta purkautuu peräti 92 prosenttia valona, kun hehkulampun tehokkuus on vain neljä prosenttia. Tapahtuma vaatii paljon happea, joten elimessä on runsaasti ilmaputkia, trakeoita. Valoa synnyttävien kahden solukerroksen alla on vielä valoa heijastava kidekerros.

Naaras voi hermostollisesti sytyttää ja sammuttaa valolähteensä, melko hitaasti tosin. Hätätilanteessa se käy nopeasti, sillä houkutellessaan koiraita heinän korrella naaras pitää takaruumiinsa kärjen kiepillä niin, että valo näkyy kauas, mutta tarpeen tullen se oikaisee ruumiinsa ja valo häviää.

Merkillistä kyllä, myös toukat, koiras ja jopa munat tuottavat valoa, munat ja pienet toukat koko alaltaan. Toukkien heikompi valoelin on kahdeksannessa takaruumiin jaokkeessa, mutta sukukypsällä naaraalla kuudes ja seitsemäs jaoke hallitsevat valontuotantoa. Niistä siis lähtee tuo hekumallinen vihreän kellertävä hohde!

Iloinen asia, että kiiltomatoja on paikoin ollut noin paljon. Aika monesti on näet kyselty kiiltomatojen mahdollisesta taantumisesta.