Koivunkantosienen lakit ovat maukkaat, ja se on vieläpä hyvin satoisa ruokasieni, joka venyttää sienikautta mukavasti alkupäästä. Harmillista on sienen yhdennäköisyys myrkkynääpikän kanssa. Nääpikkä on samanoloinen mutta lähes yhtä vaarallinen kuin valkokärpässieni. Jos koivunkantosieniä siis kerää vielä syyskuussa, kun myrkkynääpikätkin ovat ilmestyneet, on oltava tarkkana. Tunnistamisen voi aloittaa kasvualustasta: koivunkantosieni elää yleensä koivun ja muiden lehtipuiden kannoilla, myrkkynääpikkä enempi havupuilla. Aivan ehdoton tämä ero ei ole mutta antaa osviittaa.

Fiksu muistaa myös haistaa sientä: koivunkantosieni tuoksuu mausteiselta, kun nääpikän haju on lähinnä tympeän jauhoinen.

Kummankin sienen lakki muuttaa märkänä väriä. Koivunkantosienen lakki saa keskelleen valkean auringon, joka laajenee reunoja kohti. Myrkkynääpikällä kuvio jää epäselvemmäksi. Varminta on tutkia sienten jalkoja. Koivunkantosienen jalka on tukevampi kuin myrkkynääpikän, ja siinä oleva rengas on selvä, ei jalan myötäinen. Koivunkantosienestä erottaa renkaan alapuolelta myös ruskeita suomuja, kun myrkkynääpikällä on valkoisia säikeitä. Tämä riittää yleensä kertomaan lajin.

Kun sieni on varmistunut koivunkantosieneksi, jalka kannattaa leikata pois, koska se on turhan sitkeä syötäväksi. Lakit voi paistaa ja lappoa leivän päällä suuhunsa. Niin maukkaita ne ovat, ettei vaikeampia ruokia malta usein odottaa.

Myrkkynääpikän rengas on jalan myötäinen ja sen alapuolella on valkoisia säikeitä. Kuva: Pekka Helo