Lajipari: Puolukka vai sianpuolukka?
Vasemmalla puolukka, oikealla sianpuolukka. Kuvat: Erkki Makkonen / Vastavalo, Nata Naumovec / Shutterstock
Lajipari
Juttusarjassa tarkastellaan eri lajien tuntomerkkejä.
Puolukka ja sianpuolukka näyttävät hämäävän samanlaisilta, vaikka eivät olekaan aivan lähisukua. Puolukan sukulaisia ovat mustikka ja karpalo, sianpuolukka taas on läheisintä sukua riekonmarjan kanssa.
Kumpaakin varpua pidetään kuivien kankaiden tyyppilajina. Kaksikosta yleisempi on puolukka, joka on kasvupaikoiltaan moninaisempi. Sianpuolukka taas on karaistuneempi: se pärjää vähäravinteisilla ja ankaran paahteisilla paikoilla.
Näiden kahden välillä erehtyminen ei ole vaarallista, mutta kuten nimestä käy ilmi, mauttoman sianpuolukan ajatellaan olevan korkeintaan karjanrehuksi sopiva versio puolukasta. Nimi pitää paikkansa siinäkin mielessä, että sianpuolukka maistuu lukuisille muunlajisille.
OPI TUNNISTAMAAN LAJIPARI:
Puolukan lehdet ovat kuperia, ja niiden alapinnalla erottuvat ilmaraot. Sianpuolukan litteiden lehtien alapinnalla on verkkomaista suonitusta.
Puolukka
VACCINIUM VITIS-IDAEA
Näin tunnistat:
1. Lehdet ovat kuperat ja alta pilkulliset.
2. Marjoissa on aromikas ja happamanmakea maku.
3. Versot kasvavat usein pystyvartisina.
Koko: Korkeus 5–30 senttiä, varsi on pysty tai aluksi maanmyötäinen, koheneva.
Tuntomerkit: Monivuotinen varpu levittäytyy juurakkonsa avulla laajaksi kasvustoksi. Ainavihannat lehdet kiiltäviä, kuperia, joskus lanttokärkisiä. Ilmaraot erottuvat lehtien alapinnalla tummina pilkkuina. Kukat tertuissa hennon vaaleanpunaiset ja kello- tai ruukkumaiset. Marjat kiiltävänpunaiset, mehevät ja maukkaat.
Elinympäristö: Kangasmetsät ja tunturikankaat, puustoiset suot, kalliot.
Satokausi: Syyskuusta eteenpäin.
Tiesitkö? Puolukan juurakko on pitkäikäinen, mutta itse kasvi voi elää jopa satoja vuosia. Se lahoaa vanhimmasta päästä ja versoo samalla uutta.
Levinneisyys: Koko Suomi.
Puolukkareseptejä, olkaa hyvä!
Sianpuolukka
ARCTOSTAPHYLOS UVA-URSI
Näin tunnistat:
1. Lehdet ovat litteät, alta suonikkaat ja pilkuttomat.
2. Jauhoiset marjat eivät maistu juuri miltään.
3. Pitkät versot kasvavat aluksi maanmyötäisinä.
Koko: Rennot varret jopa metrin pituisia ja kärjestä kohenevia, korkeus 5–15 senttiä.
Tuntomerkit: Monivuotinen varpu, kasvusto mattomaisen peittävä. Ainavihannat lehdet ovat litteät ja kiiltävät. Niiden alapinnalla erottuu verkkomainen suonitus. Kukat tertuissa hennon vaaleanpunaiset ja ruukkumaiset. Marjat kiiltävänpunaiset,
jauhoiset ja mauttomat.
Elinympäristö: Kuivat kangasmetsät, tunturikankaat ja harjut.
Satokausi: Loppukesästä eteenpäin.
Tiesitkö? Sianpuolukan lehtiä on käytetty rohdoksena. Myrkytystietokeskuksen mukaan ne ovat lievästi myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Marjat myrkyttömät.
Levinneisyys: Koko Suomi.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.