Kartti, suppu ja röhkä – tunnetko marjojen vanhat nimet?
Jokohan tätä lakkaa voisi sanoa valokiksi? Kuva: Nimimerkki Ikänahikas / Ikkunasuomenluontoon.fi
Arkistojen aarteita
Suomen Luonto julkaisee verkossa arkistojen helmiä. Juttu on alun perin julkaistu Toimitukselta-blogissa 25.5.2016.
Monilla kasveilla on ollut paljon kansanomaisia nimiä ennen kuin kirjakielemme vakiintui. Asia palasi mieleeni, kun tein tulevaan kesäkuun numeroomme juttua luonnonmarjoistamme ja niistä saaduista sadoista.
Ajatellaan nyt vaikkapa lakkaa. Minun suuhuni parhaiten taipuukin juuri sen itämurteisiin pohjautuva muoto lakka. Pohjoissuomalaisen mielestä se on varmasti hilla ja lounaismurteisiin kallellaan oleva voisi tokaista, että selvä suomuurainhan se on. Lakka on joka tapauksessa siitä harvinainen marja, että sen murretaustaiset nimitykset ovat edelleen tasa-arvoisesti käytössä kirjakielessämme.
Lue myös: Sutta tulee – tunnetko susiaiheiset sananlaskut ja sanonnat?
Puolukan ja lakan monet nimet kertovat niiden tärkeydestä
Tietysti heti alkoi kiinnostaa, millä nimillä muita marjojamme on kutsuttu. Varsinainen aarrekirja kasvinimien historiaan on Pentti Suhosen kokoama kirja Suomalaiset kasvinnimet (Suomalaisen eläin ja kasvitieteellisen seuran Vanamon kasvitieteellisiä julkaisuja osa 7. nro 1., 1936).
Kirjaa lukiessa on helppo nähdä, että marjat ovat olleet ihmisille varsin tärkeitä ja sen vuoksi niillä on ollut myös monenlaisia nimiä. Varsinainen alkumarja on täytynyt olla puolukka, sillä sen nimi johdettu puola-sanasta. Se taas on vanha suomalaisugrilainen sana ja tarkoittaa marjaa. Puolukkaa on sanottu myös buolaksi ja buolukaksi (esim. Vienankarjalassa) sekä punapuolaksi ja puolanmarjaksi (esim. Muhoksella).
Myös lakka on ollut ihmiselle tärkeä marja. Opuksesta selviää, että marjasta on sen eri kasvuvaiheissa käytetty erilaisia nimityksiä: raakile on ollut kartti (esim. Perhossa), aivan nuori hedelmä taas suppu (esim. Savitaipaleella). Puolikypsänä lakkaa on nimitetty röhkäksi (esim. Raumalla) ja aivan kypsää marjaa on sanottu kauniilla kuvaavilla sanoilla kuten valokki (esim. Töysässä), valakka, valakko ja valokas.
Marjojen nimet liittyvät myös eläimiin
Variksenmarjasta taas olisi yhtä hyvin voinut tulla vaikkapa harakanmarja. Sen vanhoja nimiä kun ovat esimerkiksi harakanhaasikka, harakanmustikka ja harkanvarpaat (esim. Leppävirralla). Aika komea nimi marjalle olisi ollut myös kraaku (esim. Luvialla) tai varesraakku (esim. Iissä).
Moniin muihinkin marjojen nimiin liittyvät eläimet. Juolukkaa on sanottu hevosenmustikaksi (esim. Torniossa) ja sianpuolukkaa myös koiranpuolukaksi (esim. Tuusniemellä).
Isokarpalon vanha nimi taas kalskahtaa ihan kansainväliseltä; vai mitä sanoisitte, jos nyt mentäisiinkin keräämään garbaloita kuten Vienan Karjalassa aikoinaan.
Lisää aiheesta: Luonto tilastoina: Kuka syö mustikat metsästä?
Marjojen vanhoja nimityksiä
Ahomansikka: maamansikka, malla, mantsimarja, savimansikka, mehtämansikka, mandsjingainen
Isokarpalo: carppi, garbalo, kalaparo, kalpara, karpla
Juolukka: juopukka, hevosenmustikka, huolukka, juovuke
Lakka: hilla, hillo, hillukka, höllö, maamaarain, muurain, muuro, nevamarja
Lillukka: elämänlanka, hillikka, hillukka, hillunkainen, hämmähillukka, kissanlillukka, liisanlillukka, lilluvatukka, limpukka, linnunmarja, tillikka, ämmänhillukka
Mesimarja: hepokkainen, hipokkainen, karvamansikka, kirpilä, latukka, luhdikka, luhurikka, maamaarain, maamuurain, mesimansikka, mesikka, mesikki
Mustikka: mussikka, musticka, mustikas
Pihlaja: pihijala, pihlapuu, pihlava, pirunpuu, pihlas, pihlav
Puolukka: buola, buolukka, puolain, punapuola, puolama, puolanen
Riekonmarja: sianmustikka, korpiomarja, tunturisianmarja
Sianpuolukka: jauhopuola, kivimarja, koiranpuolukka, kuoliainen, pahapuolukka, pirunpuolukka
Vadelma: faarain, hallain, malinaheinä, vaarain, karvamansikka, vaarama, vapukka, vavo, vuapukka
Variksenmarja: craacu, haasikka, harkanhaasikka, harakanraakku, harakanvarpaat, jäniksenjuksutin, karhunmarja, karhunmustikka, sianmarja, sianmustikka, varesraakku, veroniina
Lue myös:
Lakka sisältää monia terveysvaikutteisia yhdisteitä
Lakka on pohjoinen kultainen herkku, josta on löydetty monia terveysvaikutteisia yhdisteitä, kuten fenoliyhdisteisiin kuuluvaa ellagitanniinia. Sitä on erityisesti lakan siemenen kuoresta eristetyissä yhdisteissä. Lue tai kuuntele artikkeli.
Parhaat mansikat viljellään ilman myrkkyjä – myös luonto hyötyy luomusta
Luomun yleistyminen vaatii viljelijöiltä osaamista, kuluttajilta halua ostaa luomua ja poliittisilta päättäjiltä sitoutumista asetettuihin luomutavoitteisiin. Nyt kypsyvät luomumansikat.
Puolukka on metsän punaposki
Vihreät puolukkamatot punastuvat parhaillaan marjojen kypsyessä ja kirjoessa metsän pohjaa. Puolukka on paitsi maistuva marja myös hiilitalouden tärkeä punnus.
Liity luonnonystävien joukkoon!
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.