Vanha kansa palvoi puita. Kullakin suvulla tai kyläkunnalla oli oma pyhä puunsa, jota vaalimalla tavoiteltiin hyvinvointia, vaurautta ja harmoniaa. Pyhä puu oli myös yhdyslinkki suvun vainajiin.
Kautta aikojen käärmeitä on sekä palvottu ja kunnioitettu että pelätty ja vainottu. Seuratessamme käärmeen jälkiä löydämme oman tarinamme, ihmisen tarinan.