Pihassamme on 15-metrinen tammi, joka on huonon näköinen: lehtiä on siellä täällä tupsuina, ja ne ovat hyvin eri kokoisia. Mistä tämä johtuu, ja onko jotain tehtävissä? Vielä ei viitsisi käyttää kirvestä.

Useita samansisältöisiä kysymyksiä saapui sekä Luontoiltaan että lehden toimitukseen kesällä 2004. Puiden resuinen ulkonäkö oli helppo selittää kevään oikullisilla säillä. Huhti–toukokuun vaihteessa oli erinomaisen lämmintä, ja sitten toukokuussa tuli pitkä kolea jakso yöpakkasineen. Ensin varhainen lämpökausi viritti puut kasvuun, ja sitten ankarat yöpakkaset tuhosivat juuri avautuneita silmuja.

Tammi ja saarni ovat erityisen arkoja yöpakkasille. Normaalisti ne avaavat silmunsa vasta kesäkuun puolella, jolloin yöhallojen todennäköisyys on pieni. Toisaalta ne ovat myös sopeutuneet siihen, että pakkanen silloin tällöin vie lehvästön. Niillä on leposilmuja, jotka lähtevät kasvuun vasta, jos silmut tai lehdet tuhoutuvat. Leposilmujen avautuminen vie kuitenkin muutaman viikon, joten lehteentulo viivästyy juhannuksen tienoille, ehkä ohikin.

Puun resuinen ulkonäkö johtuu siitä, etteivät kaikki varsinaisetkaan silmut olleet ehtineet avautua ennen pakkasia ja ne puhkesivat lehteen vasta, kun säät uudelleen lämpenivät. Leposilmuista puhjenneet lehdet olivat kehityksessään viikkokausia jäljessä varhaisimmista sisaruksistaan. Eroa suurentaa se, että lehvästön niukkuutta korvatakseen tammi kasvattaa lehdet poikkeuksellisen suuriksi, jopa vaaksan mittaisiksi.

 Kevään poikkeukselliset säät eivät kovin näkyvästi kiusanneet tavallisia metsän kasveja. Kukinta ja siementuotanto kyllä häiriytyi monillakin kevään kasveilla; esimerkiksi mustikan kukat tuhoutuivat monin paikoin.

Metsäpuista vain haapa kärsi vakavammin kevätsäiden oikutteluista. Juuri puhjenneet lehdet saivat voimakkaan punaruskean värin suojaksi kylmyyttä ja auringon ultraviolettisäteilyä vastaan. Säiden lämmettyäkin kesti pitkään ennen kuin haavan lehdet jatkoivat kasvuaan. Johtuiko sitten hitaasta kasvuun lähdöstä vai sateisesta kesästä, mutta joka tapauksessa kesällä 2004 haavan lehvästöissä teki poikkeuksellisen laajaa tuhoa mustaverson nimellä tunnettu sienitauti.

Joillekin eteläistä alkuperää oleville puutarhakasveille toukokuinen kylmyys saattoi olla kohtalokas, mutta luonnonkasveille se ei aiheuttanut pysyviä vaurioita. Jos syksy, talvi ja kevät ovat kutakuinkin normaalit, puhkeavat tammi, saarni ja haapa lehteen seuraavana vuonna tavalliseen tapaan.