Selailin puutarhalehtiä ja muita aikakauslehtiä etsien vinkkejä oman helppohoitoisen pihamaani kohentamiseksi. Kuvissa toisten pihat näyttävät niin kauniilta ja reheviltä. Minun pihallani kasvaa saniaista, mustikkaa ja voikukkaa.
Kodin Kuvalehdestä löysin pienen uutisen, joka kertoo minun olevan puutarhan hoidossani edelläkävijä: Metsäisyys on vihermaailman kuuma trendi, joka sopii erityisesti kaikille laiskahkoille puutarhureille.

Metsäisellä pihalla suositaan luonnonkasveja, jotka eivät vaadi talvettamista tai harsoja pikkupakkasilla.
Lehtijutussa ehdotettiin kokeilemaan kulleroa, rantakukkaa ja metsävirnaa. No, minun pihallani kasvaa jo valkovuokkoa, kieloa ja hiirenvirnaa. Aika trendikkäitä kasveja nekin. Syksyisin kaivon viereen putkahtaa kantarelleja.
Usein parjattu koiranputki kukkii upeasti jo juhannuksen tienoilla. Sitä kun kerää ämpäriin lupiinien kanssa, niin kimppu on mitä kaunein.

Ja kauniit kukat on myös nokkosella. Nokkoset kannattaisi tietysti nyppiä jo pieninä versoina villivihanneskeittoon tai muhennokseen, mutta jos muutama varsi jää keräämättä, nokkosta voi ihailla kukkansa vuoksi.
Ei pidä myöskään unohtaa heinäkasveja. Timotei, nurmirölli ja kastikka tuovat hienon säväyksen pihan kukkaloistoon.

Metsäinen pihani on saanut kasvaa aika lailla rauhassa. Valkovuokotkaan eivät ole ihan rapun pielessä. Jos haluaa nähdä niiden kukkivan, pitää könytä kallion yli. Mutta aina suunnilleen äitienpäivän aikaan könyäminen palkitaan: siellä odottaa valkoinen kukkalätäkkö.
Kielot taas aukaisevat vihreät lehtitötterönsä aitan kulmalla, jossa tuoksu toukokuun valossa on aivan huumaava. Kielojakin täytyy varta vasten mennä aitan nurkalle nuuhkimaan, mutta teen sen ilomielin.

Metsäisen puutarhan ei tarvitse olla kovin järjestelmällinen. Kasvit kasvavat siellä, missä niiden on hyvä kasvaa. Puutarhan ”hoitaja” voi kyllä kävellä muutamia ylimääräisiä askelia tavoittaakseen kaiken kauneuden.
Eräänä syksynä rapujuhlissa koristin pöydän saunan takaa keräämilläni mustikanvarvuilla, joissa kasvoi meheviä tummia mustikoita. ”Ei ole kauniimpaa kukkakimppua kuin tuo”, yksi vieraista tokaisi.
Ja minä, laiska puutarhuri, myhäilin tyytyväisenä.