Mistä lintuemo tietää, mikä poikasista on syöttövuorossa ja mikä sai edellisen annoksen?

Vastaus on erittäin yksinkertainen: vain nälkäiset poikaset kerjäävät. Kaikkein nälkäisimmän kaula on korkeimmalla, ja kylläiset sulattelevat ruokaa pesän pohjalla. El-leivät poikaset kerjää, emojen ruokkimisvietti heikkenee ja ruokkiminen vähenee.

Toisaalta, jos ravintotilanne esimerkiksi huonon sään vuoksi heikkenee eivätkä poikaset saa riittävästi ravintoa, kaikki kerjäävät jatkuvasti, mikä saa emot etsimään koko ajan ruokaa pesälleen.

Päiväaktiivisten lintujen ruokkiminen on vilkkainta yön jälkeen, kun nälkäiset poikaset heräävät ja alkavat kerjätä ruokaa. Jos ravintotilanne on pitkään huono, alkavat heikoimmassa asemassa olevat poikaset menehtyä.

Petolinnut ovat sopeutuneet ravintotilanteen mahdollisiin muutoksiin jo ennakolta niin, että ne kuoriutuvat munimisjärjestyksessä. Vanhimmalla ja nuorimmalla saattaa olla jopa viikkojen ikäero. Ravintopulan yllättäessä vain vanhimmat tai kaikkein vanhin selviää täysikasvuiseksi.

Varpuslinnut, joiden poikaset kuoriutuvat samanaikaisesti, ovat puolestaan perinnöllisesti sopeutuneet asuinseutujensa keskimääräiseen ravintotilanteeseen. Ne munivat optimimäärän munia, joista kuoriutuvilla poikasilla on mahdollisuus selvitä täysikasvuisiksi. Munamäärä vaihtelee saman lajin eri kantojen välillä. Esimerkiksi hyönteisiä syövillä pikkulinnuilla on tavallisesti etelässä vähemmän munia kuin pohjoisessa, missä hyönteisiä on enemmän.

Kuvassa kyyhöttävät sepelkyyhkyn poikaset.