Kottaraiset kerääntyvät syksyn lähetessä suuriin parviin. Kuuntele, miten monisatapäinen kottaraisparvi kitisee, kujertaa ja surisee parveillessaan kirsikkapuussa. Nauhalta kuuluva kolahdus tulee puutarhapöydälle putoavasta kirsikankivestä.

Tuntomerkit: Kottarainen (Sturnus vulgaris) on suurehko varpuslintu. Mustarastasta lyhytpyrstöisempi, liikkuu rauhattomammin. Helpoimmin lajin tunnistaa keväällä sinisentummasta, metallinhohtoisesta höyhenpeitteestä. Kottarainen on myös nopea lentäjä, ja tuntomerkiksi riittävät usein sen teräväkärkiset siivet ja niiden luoma ”hävittäjämäinen” olemus. Syyskesällä näkee paljon nuoria lintuja, jotka ovat kirjavan ruskeita.

Levinneisyys: Kottarainen on euraasialainen laji, jota on levitetty myös Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Pohjois-Amerikkaan. Suomessa se on kesäinen pesimälaji, joka talvehtii Pohjanmeren ympäristössä. Suomen kuten koko maailman kanta on taantunut voimakkaasti 1900-luvun alun jälkeen peltoviljelyn tehostuttua. 2000-luvulla Suomessa laji näyttää kuitenkin taas paikoin yleistyneen. Karjatilojen ympärillä viihtyneestä kottaraisesta on tullut kaupunkilaistunut pihojen ja puutarhojen lintu.

Lisääntyminen: Kolo- ja pönttöpesijä. Munii huhti–toukokuussa 3–8 munaa. Poikaset siivillään kesäkuun lopussa.

Ääntely: Taitava matkija, joka saattaa jäljitellä vaikkapa koneita, muista linnuista puhumattakaan. Kutsuääni surahtelua, mutta päästelee myös kanalintumaisia kujerruksia ja kitkutuksia. Syyskesän parvissa lintu mekastaa niin, ettei ääntelijästä jää epäselvyyttä. Alla kottaraisten kujertelua kirsikkapuussa. Keväinen laulunäyte täällä.

Tiesitkö? Syksyiset suurparvet yöpyvät ruovikoissa.