10/100

Hierua on Ruijan suomea ja tarkoittaa vuoroveden paljastamaa rantaa ja sen lähintä viertä. Kun ensi kerran retkeilin Varanginvuonolla vuonna 1971 alle kaksikymppisenä, vanhempi suomensukuinen sukupolvi puhui vielä yleisesti tätä vanhaa suomen kieltä tai murretta. Moni vanhimmista ruijalaisista puhuu edelleen kolmea kieltä: merisaamea, Ruijan suomea ja norjaa. Vuosien mittaan suomen kieli on pääosin jäänyt yhä vanhemmille ruijalaisille. Pidän Ruijan suomen ilmaisultaan rikkaista sanoista. Hieruan voisi sanoa olevan nousuveden hieromaa rantaa, vaikka sana samalla lienee väännetty norjan kielestä. Samuli Paulaharjun vanhoista kirjoista (esim. Ruijan suomalaisia) lukija löytää selitettyinä Ruijan suomen luonnonläheisiä sanoja.

Hierua on tärkeä alue myös linnuille kesät talvet, mutta talvella sen merkitys on aivan erityinen. Kaamoksen parikuukautisessa hämärässä talvehtii lintuja paljolti hieruan turvin. Kun vesi peittää ja paljastaa rannan kuusin tunnein, se ei jäädy kuin ehkä hetkeksi aivan pinnastaan ja siinä elää runsas eliöstö. Siitä löytää ruokansa mm. merisirri. Jopa tuhatpäiset merisirriparvet talvehtivat parhailla rannoilla menestyksellisesti läpi kaamoksen ja talven. Ja pitkin rantoja merisirrejä talvehtii huomaamattomina, pienempinä parvina. Varanginvuonon hierualla on vahvaa rakkolevästöä ja toisaalta laskuvesi paljastaa myös lietteitä linnuille.

Oli sää mikä tahansa – usvainen vuononpinta, kirkas pakkasyö ja revontulten loimu tai myrskyisä meri – vesi on sula ja vuoroveden paljastama hierua antaa syötävää ja suojaa.