Kävin äskettäin ensi kertaa Vallisaaressa sen virallisen avaamisen jälkeen, ja kyllä kannatti. Yhdessä viereisen Kuninkaansaaren kanssa noin neliökilometrin saarikokonaisuus tuli viime vuonna säännölliseen matkailukäyttöön.

Liikuin omalla veneellä, mutta saari on helposti kenen tahansa saavutettavissa, sillä Kauppatorilta liikennöi paikalle parinkin yhtiön vuoroveneitä. Yhteys pelaa kesällä vähintään tunnin välein.

Kokemus saareen saapumisesta yllättää: kun äsken oltiin meluisassa kivikaupungissa, nyt ollaankin luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa. Tuntuu kuin olisi parin kilometrin matkan sijaan siirtynyt kymmeniä kilometrejä.

Loppukesän kukkaloisto on hieno. Kuvassa ahdekaunokki. Kuva Riikka Kaartinen

Kukkaloistoa, merinäkymiä, rauhaa.

Vaikutelmaa tehostaa saaren kulumattomuus, joka on säilynyt vaikka paikalla on käynyt viime ja tänä vuonna jo yli satatuhatta matkailijaa.

Kiitos saaren hyvästä säilymisestä kuuluu Metsähallituksen luontopalveluille, joka on rakentanut reitistön kestämään kulutusta. Eteläosa saaresta on suljettua aluetta, koska siellä on muun muassa vaarallisia rakenteita.

Kävelyteiden varrella on kauniin hoitamattomia ja lapsia kiehtovia tiheiköitä, vallitusten niittyjä, lehtoja ja lampi. Korkealta Aleksanterin patterilta avautuu klassinen saaristonäkymä etelään ja kohti viereistä Suomenlinnaa. Vallisaari oli 1860-luvulta alkaen venäläisajan Viaporin tärkein linnake.

Näkymä Vallisaaresta Suomenlinnaan. Kuva Antti Halkka

Kustaanmiekan salmesta kulkevat laivat näyttivät kulkevan kuin metsässä – mikä toi mieleeni, miten eräs ranskalainen purjehtija oli luonnehtinut veneilyn Suomen saaristossa tuntuneen metsässä purjehtimiselta.

Suomalaisittain Vallisaari on juuri oikeanlaista meriluontoa. Näkymät tuovat paikalla myös lintuharrastajia. Keväällä ja alkukesällä saaressa konsertoi paljon loistavia laululintuja kuten kultarintoja ja satakieliä.

Vallisaaresta ja muista Helsingin edustan uusista matkailusaarista ilmestyi vastikään Jarmo Niemisen opaskirja (Gummerus), joka avaa passelisti niin saarten historiaa kuin luontoakin.