Lähes 200 tutkijaa ympäri maailman vetosi EU:n metsähakkuiden rajoittamisen puolesta.

EU:n parlamentti äänesti syyskuun 13. päivä metsien hiilinielujen laskentatavasta, eli siitä miten metsään kertyvä hiili huomioidaan metsän kasvaessa. Käytännössä se määrittelee, kuinka paljon metsiä voidaan hakata ottaen huomioon Pariisin ilmastosopimus.

Tiukassa äänestyksessä Suomen biotalousintoilijoiden lobbaama laskentatapa voitti äänin 345–330. Jos päätös kestää myöhemmissä vaiheissa, se tarkoittaa, että metsien biotalouskäyttöä ei huomioida hiilidioksidipäästöissä, minkä johdosta hakkuita voidaan lisätä kunhan hiilinielut kasvavat vuoteen 2050 mennessä. Päätös oli kuitenkin huono, sillä puun hakkaaminen ja polttaminen vapauttaa hiilidioksidia välittömästi, samoin esimerkiksi sellun hiili vapautuu ilmaan nopeasti. Bioenergian käyttö on ilmaston kannalta haitallista, toisin kuin käytännössä päästöttömät aurinko- ja tuulivoima.

Tutkijoiden ääni ei äänestyksessä päässyt kuuluviin. Äänestyksen jälkeen mittava kansainvälinen tutkijajoukko vetosikin EU:n päättäjiin avoimella kirjeellä syyskuun 25. päivä. Allekirjoittajien joukossa on myös 32 suomalaistutkijaa.

Tutkijakirjeessä listataan syyt miksi metsien hakkuita ei tulisi lisätä:

1. Metsien käyttö tulisi laskea kunkin jäsenmaan todellisen käytön mukaan, ei alhaisempien viitearvojen mukaan, jotka jättäisivät bioenergiaan käytettävän puun laskujen ulkopuolelle. Alhaisemmat viitearvot kannustavat hakkuiden lisäämiseen ja puun polttoon. Se pienentää hiilinieluja ja lisää hiilidioksidipäästöjä.

2. Puun sitoman hiilidioksidin määrän huomioiminen hiilinieluissa lisäisi puun käyttöä rakentamiseen ja muihin pitkäaikaisiin kohteisiin. Samalla puurakentamisella voidaan korvata muita ilmastoa kuormittavien materiaalien käyttöä, kuten terästä ja betonia.

3. Bioenergia tuottaa päästöjä siinä missä fossiiliset polttoaineetkin. Kun päästöjen määrä suhteutetaan saatuun energiamäärään, fossiiliset polttoaineet ovat, yllättävää kyllä, ilmaston kannalta jopa parempia energialähteitä kuin puu.

4. Luonnonmetsien suojelu on tärkeää sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen että hiilinielujen kannalta. Vanhat metsät sitovat hiilen puihin ja maaperään sadoiksi vuosiksi.

5. Hakkuiden kasvattaminen lisää hiilipäästöjä välittömästi. Puiden kasvu ja vastaavan hiilimäärän sitoutuminen kestää vähintään vuosikymmeniä, vanhojen metsien kohdalla jopa vuosisatoja.

6. Metsähakkuut lisäävät kasvihuonekaasujen, kuten metaanin ja typpioksidulin, vapatumista maaperästä ja siten kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

7. Ilmastonmuutos koettelee metsiä ja lajien selviytymistä. Metsien monimuotoisuuden lisääminen parantaa niiden sopeutumiskykyä muuttuviin olosuhteisiin. Ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset osuvat voimakkaammin tasaikäisiin ja yksilajisiin metsiin kuin jatkuvakasvuisiin sekametsiin. Sekametsät turvaavat ekosysteemipalveluiden, kuten metsästys- sieni- ja marjametsien säilymisen.

Mielestäni monimuotoisuuden hupeneminen ja ilmastonmuutos ovat kiistattomasti aikamme suurimmat ympäristökatastrofit. Niiden hillitsemisellä on kiire.
Tulevaisuudessa hallituksen ja teollisuuden pyrkimykset bioenergian käytön ja metsien hakkuiden lisäämiseksi tullaan muistamaan lyhytnäköisenä talouskasvun tavoitteluna ja häpeätahrana.