Tuoreessa kuusikossa sinivuokkojen seurassa kasvava hytymaljakas ei jätä metsässä kulkijaa välinpitämättömäksi – jos sen sattuu löytämään. Sen merkillinen hyytelön täyttämä tynnyrimäinen itiöemä, jolle voi kertyä painoa puolisen kiloa, on hämmästyttävä ilmestys. Se tuijottaa sammalikosta kuin kuolleen silmä. Toisaalta se tuo mieleen suklaaleivoksen.

Sen itiöemäkehitys voi alkaa jo loppusyksyllä ja talvehtia lumihangen alla. Keväällä se jatkaa kasvuaan heti kun lumi on heittänyt vaippansa. Itiöiden kypsyminen vie vielä hyvän aikaa ja lienevät kypsiä vasta sitten kun itiöemä on menettänyt tynnyrimäisen muotonsa laakeaksi lätyksi ja hyytelömäinen sisus on kutistunut. Täysin kuivunut itiöemä painaa vain 2–3 prosenttia alkuperäisestä.

Hytymaljakas on edelleen harvinainen, vaikka havaintoja onkin kertynyt etelärannikolta Kuusamoon. Se suosii reheviä, lehtomaisia rinnekuusikoita ja ainakin etelässä niiden seurassa kasvaa usein sinivuokkoja. Vanhin suomalainen esiintymä tunnetaan Sääksmäen Rapolanharjulta, josta maineikas eläintieteilijä ja koulumies K.E. Kivirikko löysi sitä jo 1910-luvulla. Samalla alueella sitä kasvaa edelleenkin. Yhtenä 1980-kuvun keväänä laskin sieltä 600 itiöemää. Mahtava näky!

Suklaaleivoksen ulkonäöstään huolimatta hytymaljakkaasta ei ole ruokasieneksi. Enemmänkin se voisi olla ”juotava”. Silti sitä on yritetty myydä Kuopion torilla korvasienen nimellä. Ruotsissa sen nimi on ”bombmurkla” – pommisieni. Nimi johtuu siitä, että maineikas ruotsalainen sienitieteen isä Elias Fries on kertonut lapsuudestaan 1800-luvulla että lapsilla oli tapana harrastaa leikkisotaa, heittää toisia lapsia hyytelömäisillä möykyillä, jotka lätsähtivät mukavasti osuessaan!