Sikurirousku vai kangasrousku?
Sikurirousku on pieni mutta niin omaperäinen sieni, että sen tunnistus kannattaa opetella. Samanoloisia, tummanpunaruskeita rouskuja on muitakin, muun muassa maksarousku, rahkarousku, punarousku ja kangasrousku. Kangasrousku ei ole näistä suinkaan erehdyttävin, mutta se on niin yleinen, että jos johonkin, siihen aloittelija voi sikurirouskun sekoittaa.
Jo kasvuympäristö antaa vihjeen: Sikurirousku on tuoreiden kuusimetsien laji, jonka lakki pilkottaa usein uhkeasta rahkasammalesta. Sitä kannattaa etsiä samoilta paikoilta kuin suppilovahveroa. Kangasrousku on sen sijaan karuilla kankailla kasvava laji, yleensä männyn seuralainen, mutta niin joustava, että siihen törmää monissa muissakin paikoissa, myös kuusikoissa.
Kangasrousku kasvaa suuremmaksi, ja sen lakin halkaisija voi olla lopulta yli kymmenen senttiä. Sikurirousku jää noin viisisenttiseksi pikkusieneksi. Sekaantumisen mahdollisuudet koskevat siis pieniä kangasrouskuja, joilla on erittäin helppo erottava tuntomerkki: kangasrouskun lakissa on keskellä nipukka, sikurirouskulla kuoppa. Sikurirouskun oppii äkkiä tunnistamaan myös siitä, että sen lakin reuna on ryppyinen ja sitä kiertää vaalea kehä.
Jos ei vieläkään ole varma, kannattaa poimia sieni maasta ja keikauttaa se ympäri. Sikurirouskun jalka ja heltat ovat saman värisiä kuin lakkikin, tiilenpunaruskeita, kun kangasrouskulla ne ovat on vaalean kellanruskeita tai vähän punertavia.
Jollei vieläkään ole varma, kannattaa maistaa ja nuuhkaista. Kangasrousku on kirpeä, sikuri mieto. Sikurirouskun tuoksu ei välttämättä heti tunnu, mutta viimeistään silloin, kun silppuaa sikurirouskuja kotona pannulle, huoneen täyttää huumaava curryn tuoksu. Juuri sen vuoksi tämä laji on hyvä oppia tuntemaan. Sikuri on voimakkaasti mausteinen, ilman ryöppäämistä ruoanlaittoon sopiva sieni. Kangasrouskut taas kannattaa keittää ja säilöä suolasieninä. Talvella niistä syntyy sipulin, smetanan ja timjamin kanssa oivallinen sienisalaatti.