YK on tänä syksynä aloittanut neuvottelut valtamerten suojelusopimuksesta. Jotta lajeja voidaan suojella tehokkaasti, niiden kannalta tärkeät merialueet täytyy pystyä rajaamaan mahdollisimman tarkasti. Uhanalaisen sinivalaan keskeiset lisääntymisalueet Afrikan länsirannikolla tunnetaan kuitenkin puutteellisesti, joten tarvittavia perusteita niiden suojelualueen perustamiselle ei ole.

Suomessa vieraillut johtava sinivalastutkija Richard Sears pyrkii löytämään lajin lisääntymisalueet. Sears on kanadalaisen Mingan Island Cetacean Study -tutkimusryhmän perustaja ja kehittänyt muun muassa valokuviin perustuvaa valaiden yksilöntunnistusta.

”Sinivalaat liikkuvat kaikkialla merialueilla, mutta meillä on hyvin vähän tietoa siitä, mitä pinnan alla tapahtuu”, Sears kertoo.

Tutkija Richard Sears luennoi Suomen-vierailullaan sinivalastutkimuksesta. Kuva: Anna Tuominen

MICS:n tavoitteena on päästä kartoittamaan emo-poikasparien liikkeitä Mauritanian ja Etelä-Saharan rannikolle, missä sinivalaspopulaation epäillään lisääntyvän. Suomalainen Atmosmare-säätiö on mukana suunnittelemassa tutkimusmatkaa, mahdollisesti jopa matkojen sarjaa.

”Merellä työskentelyn haastavuus rajoittaa tutkimusta”, Sears huomauttaa. ”Valaita ei voi tutkia akvaariossa, vaan ainut keino on mennä paikan päälle yhä uudelleen ja uudelleen.”

Kaupalliselta kalastukselta suojellun sinivalaan ahdinko johtuu yhä ihmisestä. Yhteentörmäykset laivaliikenteen kanssa tappavat valaita ja merten kasvava meluisuus vaikeuttaa niiden kommunikoimista.

Searsin vierailun järjestänyt Atmosmaressa toimiva Risto Isomäki kertoo ihmistoiminnan jo uhkaavan mahdollisten lisääntymisalueiden elinoloja.

”Afrikan rannikolla etsitään muun muassa öljyä ja maakaasua”, Isomäki listaa. ”Jos meillä olisi tarvittava tieto sinivalaille tärkeistä alueista, voisimme ehdottaa suojelualueiden rajaamista”, hän selittää.

Valaiden yksilöntunnistus helpottaa niiden liikkeiden seuraamista. Tunnistamiseen käytetään muun muassa selän kuviointia ja arpia. Kuva: Richard Sears / MICS Photo

Sears kertoo myös lämpenevän ilmaston vaikuttavan sinivalaisiin.

”Pohjoisen Atlantin sinivalaat löytävät kesäisin ruokaa sulavien jäiden tuntumasta. Näyttää siltä, että ilmaston muuttuessa ne tulevat yhä pidemmälle pohjoiseen jään reunan perässä.”

Searsin mukaan ei vielä tiedetä, kuinka riippuvaisia pohjoisen Atlantin sinivalaat ovat jään reuna-alueista. Ne syövät krillejä, joita löytyy muualtakin, mutta muutokset niiden elinalueilla ovat silti uhka.

”Vesipatsaassa tapahtuvat muutokset kiusaavat valaita, johtuivat ne sitten ilmaston lämpenemisestä tai saasteista”, Sears kertoo. ”Ne voivat kyllä siirtyä ravinnon perässä, mutta ruokailupaikat on valittu vuosien kokemuksella, eikä ole takeita yhtä sopivien alueiden löytämisestä”, hän kuvailee muuttuvan ympäristön aiheuttamia ongelmia.

ihmistoimintailmastonmuutossinivalassuojelualueetTutkimusvalaat

Tilaa Suomen Luonto!

Avain ajankohtaisen ja innostavan luontotiedon aarreaittaan alk. 19,40 € / 3 lehteä + digipalvelu.
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.