Aamukahvi ja riippumatto
Helsingin yliopiston kansainväliset opiskelijat kirjoittivat kielikurssilla ajatuksiaan suomalaisesta luonnosta suomeksi opettaja Salla Kurhilan johdolla. Täältä pääset lukemaan kaikki opiskelijoiden kirjoitukset.
Suomalainen luonto on inspiroinut musiikkia, kirjallisuutta, kuvataidetta ja jopa vaatemuotia. Mutta 23 vuotta Transilvaniassa asuneelle retkeilyhenkiselle ihmiselle on vaikea näyttää sellaisia luontokohteita Suomesta, jotka olisivat yhtä vaikuttavia ja ihastuttavia kuin Romanian Etelä-Karpaattien henkeäsalpaavat huiput, Bicazin kanjonin mystinen ”Tappajajärvi” tai Länsi-Karpaattien Apusenin vuoriston sumuiset aamumaisemat. Niihin maisemiin verrattuna Suomen matalat mäet ja tasaiset mäntymetsät saattavat vaikuttaa yksitoikkoisilta.
Tästä huolimatta ensimmäinen viesti, jonka lähetin perheelleni ja ystävilleni saavuttuani Suomeen oli: ”Arvatkaa mitä, ikkunastani näkyy metsä!” Romanian vuoret, vesiputoukset ja tippukiviluolat unohtuivat, kun näkymä ikkunastani yhtäkkiä vaihtui McDonald’sin valokyltistä vihreisiin puihin ja niissä hyppiviin oraviin. Muutin isosta kaupungista vieläkin isompaan, ja yllätyksekseni luonto on Helsingissä enemmän läsnä elämässäni ja arjessani, kuin se on ollut Romaniassa koskaan.
Kaikki se, mikä on suomalaisille itsestäänselvää, oli minulle uutta. Muistan vielä tarkasti, miltä tuntui leipoa ensimmäinen täydellinen mustikkapiirakka järvenrannalta poimituista mustikoista. En voi myöskään unohtaa hetkeä, jolloin tajusin, että uuden kotini vieressä olevassa metsässä on täydellinen riippumattopaikka parin sadan metrin päässä. Otin kahvimukin, riippumaton ja oppikirjan, mutta kirja jäikin avaamatta, sillä ympärillä oli liikaa katsottavaa ja ihaltavaa.
”Luonto kaupungissa ja kaupunki luonnossa” – näillä sanoilla voin tiivistää kokemukseni suomalaisesta luonnosta. Luonto kaupungissa, koska puistot, järvet, lahdet ja metsät ovat osa kaupunkimaisemaa ja jokapäiväistä elämää. Kaupunki luonnossa, koska suomalaiset muistavat, että luonto ja metsä oli ensin, ja vasta sen jälkeen tuli ihminen. Luonto on siis lähellä, ei pelkästään asuinalueiden puistojen muodossa vaan myöskin kaupunkia ympäröivänä elementtinä. Kun Romanissa luontoretkiä suunnitellaan pitkään, järjestellään kuljetusta ja pyydetään vapaapäiviä, Helsingissä voit hypätä bussiin ja olla Nuuksion kansallispuistossa tunnissa. Tampereella asuessani kävelin monta kertaa lempijärveni rannalle, kun kesähelle yllätti, ja Turussa kuuntelin ihmetellen, kun minulle kerrottiin, että Turun saaristoa pitkin voi pyöräillä.
Vaikka olen asunut Suomessa jo kaksi vuotta, sen luonto yllättää minut edelleenkin joka päivä. Luonnon pienet ihmeet tervehtivät minua heti, kun katson aamuauringon valaisemaan metsään, ja seuraavat minua citykanien, oravien ja västäräkkien kautta ympäri vuorokauden. Ja vaikka talvipakkasen jäädyttämillä kaduilla kävellessäni kysyn itseltäni, minkä ihmeen takia muutin juuri Suomeen, kun olisin voinut muuttaa vaikkapa Espanjaan, minun pitää vain katsoa ikkunasta ulos tietääkseni, että tein oikean valinnan.
Teksti: Lilla Doloczki