Helsingin yliopiston kansainväliset opiskelijat kirjoittivat kielikurssilla ajatuksiaan suomalaisesta luonnosta suomeksi opettaja Salla Kurhilan johdolla. Täältä pääset lukemaan kaikki opiskelijoiden kirjoitukset.

Sienestys on lähinnä vanhusten harrastus Japanissa, enkä muista, että se olisi koskaan noussut puheenaiheeksi omassa kaveripiirissäni tai perheessäni. En ole koskaan käynyt sienestämässä Japanissa osittain ehkä siksikin, että joka vuosi lehdistä voi lukea myrkyllisiin sieniin kuolleista ihmisistä. Ostan mieluummin varmasti turvallisia sieniä kaupasta kuin kerään itse niitä metsästä.

Kun tulin Suomeen, suomalaiset ystäväni veivät minut Porkkalan metsään sienestämään. Oli mukavaa ja rentouttavaa pelkästään kävellä metsässä ja erityisen hauskaa ja ilahduttavaa oli, kun sieniä löytyi. Sienestäessä voi nauttia myös syksyn kauniista väreistä ja raikkaasta ilmasta. Sieniveitsi oli uusi työkalu minulle ja tuntui kätevältä. Kuulin, että monella suomalaisella on oma salainen sienipaikkansa ja tieto siitä voi kiertää jopa suvussa. Tällainen suomalainen elämänmeno kuulosti hauskalta. Aika metsässä ensimmäisellä sienireissulla kului todella nopeasti.

Kantarellit ja suppilovahverot olivat vieraita minulle (ja varmaan myös muillekin japanilaisille). Herkkutatti puolestaan oli minulle ennestään tuttu. Kantarelleja ilmeisesti kasvaa myös Japanissa, mutta niitä ei yleisesti syödä. Kantarellit näyttivät sieviltä ja kauniilta, mutta niiden kirkas keltainen väri ei ollut aluksi houkutteleva syömistä ajatellen. Suppilovahverot ja tatit näyttivät herkullisilta. Suomalaiset ystäväni ovat tottuneita sienestäjiä ja pystyin aina varmistamaan keräämäni sienet heiltä. Minussa heräsi silti pieni huoli siitä, ovatko keräämämme sienet aivan varmasti turvallisia. Toivoin mielessäni, ettei Suomessa ole mitään sellaisia myrkyllisiä sieniä, jotka muistuttavat kantarelleja, suppilovahveroita tai tatteja. Näiden huolieni takia en voinut nauttia ihan kunnolla sienten mausta ensimmäisellä kerralla. Tilanne muistutti vähän sitä, kun söin Japanissa ensimmäisen kerran pallokalaa, joka on tappavan myrkyllistä, ellei osaa valmistaa sitä oikein. Vaikka tietäisi, että sienet tai ammattilaisen valmistama pallokala ovat turvallisia, voi olla, että ne eivät oikein maistu, jos joutuu olemaan huolissaan omasta turvallisuudestaan…

Sienestyksestä on tullut yksi lempiharrastuksistani. Nautin nyt sekä keräämisestä että syömisestä. Kerään vain kantarelleja, suppilovahveroita ja tatteja, koska pystyn tällä hetkellä tunnistamaan varmasti vain ne. Tuoreet sienet maistuvat todella hyviltä. Ne sopivat pizzaan, pastaan, lihapulliin ja keittoihin. Syön niitä myös japanilaiseen tyyliin esim. voissa paistettuna ja soijalla maustettuna. On aina hauskaa kokeilla, mitkä suomalaiset ruoka-aineet toimivat japanilaisittain kokattuna. Kiinnostus sienestämistä kohtaan jatkuu minulla yhä edelleenkin. Suomessa on matsutake-sieniä (tuoksuvalmuskoja), joita ei pysty kasvattamaan keinotekoisesti esim. sienitehtaalla ja jotka ovat siksi harvinaisia ja arvokkaita sieniherkkuja Japanissa. Niitä kuulemma kasvaa myös Nuuksiossa. Pitäisi ehkä joskus osallistua sienikurssille, jotta oppisin tunnistamaan matsutake-sienet metsässä.

Kirjoittaja: Yoshiko Osamitsu