Helsingin yliopiston kansainväliset opiskelijat kirjoittivat kielikurssilla ajatuksiaan suomalaisesta luonnosta suomeksi opettaja Salla Kurhilan johdolla. Täältä pääset lukemaan kaikki opiskelijoiden kirjoitukset.

Aina siitä lähtien kun tulin opiskelijaksi, rupesin nauttimaan kävelylenkeistä puistossa. Tunnen, että tarvitsen ainakin pari kertaa viikossa sellaisen hetken, kun ajatukset vain lepäävät. Ostan kupin kuumaa kahvia ja lähden luentojen jälkeen kävelylle nauttimaan kelistä ja siitä luonnon palasesta, jota kaupungit tarjoavat – puistoista.

Tallinnassa opiskellessani kävin luentojen jälkeen aina Kadriorgin puistossa, koska se on todella iso, kaunis ja sillä on kiinnostava historia. Onhan siellä muun muassa Presidentin linna ja Pietarin Suuren rakennuttama Kadriorgin palatsi.

Helsingissä minun lempikävelyreittini on Töölönlahtea ympäröivät puistot. Osaksi sen takia, että alue on lähellä Helsingin yliopistoa, mutta osaksi sen takia, että Töölönlahtea ympäröivä alue on todella monipuolinen kuten sydäntäni lähellä oleva Kadriorgin puisto. Reittini lähtee Töölönlahden puistosta, jonka isolla nurmikkoalueella on kesäisin runsaasti ihmisiä piknikillä. Tallinnassa jostain kumman syystä ei näe niin paljon ihmisiä, eikä melkein ollenkaan opiskelijoita nurmikoilla viettämässä pikinikkiä. Töölönlahdella on mahdollista harrastaa suppailua, jota itsekin kokeilin kesällä, ja suosittelen sitä lämpimästi.

Aivan erilaisilta näyttävät maisemat, kun kävelee ylös kallioniemelle, jossa ovat Linnunlaulun huvilat. Siellä voi ihailla 1800-luvulla rakennettuja huviloita. Yhdessä niistä toimii nykyisin kahvila, jonka terassilta on hyvä näköala Töölönlahdelle. Käyn siellä aina ystäväni kanssa, kun hän on Helsingissä vierailulla. Huviloista kaunein on minusta Villa Kivi, joka on nykyisin Helsingin kirjailijayhdistyksen käytössä.

Linnunlaulun vastarannalla puiden varjossa sijaitsee ravintola Töölönranta, josta sain tammikuussa parhaita syömiäni blinejä. Muistan silloin katsoneeni ikkunasta ulos jäätyneelle lahdelle ja miettineeni, että tämä kylmä talvi-ilta ei voisi olla parempi. Kävelin silloin myös ensimmäistä kertaa jäätyneen lahden yli, vähän pelotti, mutta oli mieleenpainuva kokemus.

Vaikka maisemat Virossa ja Suomessa eivät eroa paljon toisistaan, Virossa ei kuitenkaan ole kallioita samalla tavoin kuin Suomessa. Muun muassa Töölönlahden ympäriltä löytyy niitä paljon, ja kesällä onkin kiva kiivetä kallion päälle juomaan kahvia ja nauttimaan maisemista.

Olen siis tottunut viettämään aikaani puistoissa, ja olen todella iloinen siitä, että löysin Helsingistä itselleni paikan, joka on yhtä lähellä sydäntäni kuin Kadriorgin puisto Tallinnassa.

Kirjoittaja: Annika Viirma

kielenoppijan luonto